Karita Mattila tähdittää Rufus Wainwrightin gay-oopperaa

Säveltäjä Rufus Wainwright ja librettisti Daniel McIvor Hadrianin orkesteriharjoituksissa. © Canadian Opera Company

Arvostettu kanadalaisen laulaja-lauluntekijän Rufus Wainwrightin ideoima ja säveltämä ooppera Hadrian saa perjantaina 12.10. ensi-iltansa Torontossa. Canadian Opera Companyn Hadrian käsittelee Rooman keisari Hadrianuksen (76-138) rakastetun Antinouksen kuolemaa, suhteen takautuvaa tarkastelua ja ympärillä kuohuvaa poliittista valtapeliä – maagisen realismin keinoin, kuten oopperoissa on tapana – Hadrianuksen lähestyessä omaa kuolemaansa. Libretto on Daniel McIvorin käsialaa.

Pääosassa keisari Hadrianuksena on baritoni Thomas Hampson ja hänen nuorta kreikkalaisrakastettuaan Antinousta esittää tenori Isaiah Bell. Suomalaisnäkökannalta huomionarvoista on sopraano Karita Mattilan tärkeä rooli Hadrianuksen edeltäjän Trajanuksen vaimon, keisarinna Plotinan roolissa, joka toimii oopperassa Hadrianuksen henkioppaana ja juonittelijana. Wainwright on kommentoinut Mattilan olevan “vertaansa vailla”.

Hadrian ei ole ensimmäinen ooppera, joka sisältää seksuaalivähemmistöisiä päähenkilöitä. Jo Alban Bergin Lulussa (1935) oli sivuroolina Luluun rakastunut kreivitär, ja sen jälkeen on jo tehty vähintään toistakymmentä oopperaa, joissa on HBTL-henkilöhahmoja. Hadrianin tapa käsitellä tematiikkaa on kuitenkin uusi. Teini-iässä kaapista ulos astunut ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolesta pitkään puhunut Wainwright, 45, kertoo New York Timesin haastattelussa halunneensa nähdä lavalla “samanaikaisesti sekä hyvin perinteistä oopperaa että jotain häpeilemättömän homoseksuaalista”. Oopperaan kuuluu seksikohtauksia ja alastomuutta, eikä sitä suositella alaikäisille.

Popmusiikin puolella maineensa luoneen Wainwrightin ensimmäinen ooppera, vuonna 2009 ensi-iltansa saanut Prima Donna sai ristiriitaisen vastaanoton, ja Wainwright itsekin on todennut sen olleen draamallisesti lattea. “Tämän Rooman keisarikuntaa käsittelevän teoksen täytyi olla brutaalimpi, kulmikkaampi ja syvempi”, totesi Wainwright CBC:n haastattelussa. Ennen kaikkea hän koki konseptin olevan oopperakelpoinen, koska se yhdistää intiimiä ja suureellista tavalla, joka on oopperalle luonteenomainen; “luoden kuvituksen synkistä sisäisitä elämistä voittamattomia ulkoisia olosuhteita vasten”, on Wainwright todennut myScenalle.