Vår f-…nej, höstfestival – reportaasi Pietarsaaren RUSKista

Toinen RUSKin taiteellisista johtajista, Christoffer “Toffe” Sundqvist, toimi Aaron Coplandin klarinettikonserton solistina. © Kevin Åkerlund

Seitsemättä kertaa päättynyt kamarimusiikkifestivaali RUSK järjestetään pikkukaupungissa epätodennäköiseen aikaan ja mielistelemättömällä ohjelmalla – ja vetää sekä tähtinimiä että kuulijoita. Kahden päivän vierailu Pietarsaareen sai pohtimaan valtaa, yhteisöllisyyttä ja identiteettiä.

 

Pännäisten juna-asemalla on jo pimeää neljältä iltapäivällä. Yhteyslinja-auto ei jäänyt odottamaan myöhästynyttyä junaa, mutta sain liftattua kyydin 19 000 asukkaan Pietarsaareen, Perämeren rannoille. Jo autosta alkaen marraskuun ehtoopuolen perjantain ja lauantain pääkieleksi vaihtui ruotsi. Lämpötila oli asteen pari plussan puolella, joten kosteus tiivistyi ja sataa tihuutti alas vetenä. Kylmää ja sateista, yleistäen epämiellyttävää säätä kuvaa ruotsinkielinen sana rusk. Se on myös Pietarsaaressa tänä vuonna seitsemättä kertaa järjestetyn monipuolisen kamarimusiikkifestivaalin nimi.

”Ruotsinkielisellä nimellä varustetun ja ruotsia pääkielenään käyttävän kamarimusiikkifestivaalin perustaminen marraskuussa Pohjanmaalle kuulosti kaikille täydeltä hulluudelta”, kertoo keskustelutilaisuudessa säveltäjä Sebastian Fagerlund, joka on toinen festivaalin kahdesta taiteellisesta johtajasta. Idean isä oli kuitenkin toinen heistä, Pietarsaaressa kasvanut Christoffer Sundqvist. Muun muassa Radion sinfoniaorkesterin sooloklarinetistina työskentelevä Sundqvist sai vuonna 2013 johdettavakseen Pietarsaari Sinfoniettan, ja samoihin aikoihin valmistui myös Schauman-konserttisali kaupungin kultuuriytimeen Campus Allegroon.

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

Kirjoittaja on aikanaan asunut ja työskennellyt 10 kuukautta Pohjanmaalla, Vaasassa.