Kuva: Harald Hoffmann /dg
Kuva: Harald Hoffmann /dg

90-vuotiaana kuollut modernismin guru aloitti musiikin uudelleen vuodesta nolla ja kehitti sille uuden kielen.

 

 

Juuri kun tammikuun Rondo Classic ennätti kertomaan uusimmasta Pierre Boulezin musiikkiin tehdystä, Pariisissa kantaesitetystä balettiteoksesta, tuli tieto hänen kuolemastaan. 90-vuotias guru on sairastanut pitkään eikä pystynyt ottamaan osaa juhlavuotensa viettoon. Boulez menehtyi 5. tammikuuta kotonaan Baden-Badenissa.

Boulezin merkitys erityisesti kotimaansa Ranskan musiikkielämälle ja koko nykymusiikin kehitykselle niin niin valtava, että sitä on vaikea kiteyttää perinteiseen nekrologiin. Hän kuului Karlheinz Sotckhausenin ja Luigi Nonon kanssa siihen nuorten modernistien joukkoon, joka päätti sodan jälkeen aloittaa musiikin vuodesta nolla. Tuloksena oli uusi kieli, jossa musiikin jokainen parametri johdetaan lukusarjan pohjalta.

“Aina kun luodaan uutta tekniikkaa, se saattaa alussa rajoittaa ilmaisua. Niin mekin teimme aluksi lähinnä lyhyitä kappaleita. Kun kieli oli luotu, alkoi ilmaisukin laajentua”, Boulez kertoi Rondolle vuonna 1999, ennen esiintymistään Helsingin juhlaviikoilla. Tällöin hän johti pääteoksensa Répons, jossa muotoihanne on muuttunut kiteestä spiraaliksi, “jossa ei ole selkeää alkua eikä loppua, vaan menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus peilautuvat yhtä aikaa”.

Vaikka Boulezin 1950-luvun sarjallinen estetiikka saattaakin nyt tuntua tiukkapipoiselta, hän laajensi sitä jo seuraavalla vuosikymmenellä kontrolloidun sattumanvaraisuuden suuntaan ja sai vaikutteita myös John Cagen filosofiasta ja aasialaisista kulttuureista. Yhdestä asiasta hän ei silti tinkinyt: kompleksisuuden välttämättömyydestä. Teknologia on alusta asti ollut hänelle sekä instrumenttien laajentaja että soitin sinänsä. Hän oli erityisen tyytyväinen, kun kyettiin luomaan tietokoneohjelmia, jotka kykenevät reaaliaikaiseen kommunikointiin.

Boulezin viimeisten vuosikymmenten tuotannosta suurin osa on vanhojen teosten uudenlaista versiointia. “Se on eräänlaista itsensä ja ajan kanssa pelaamista, jonka tuloksena saattaa olla aivan uusi maailma “, hän kertoi Rondon haastattelussa. Tuolloin hän vielä elätteli toiveita ensimmäisestä oopperastaan, mutta se jäi haaveeksi. Ehkä rima oli liian korkealla: Boulez olisi halunnut laittaa koko oopperan esityskoneiston ja sosiaaliset käytännöt uusiksi.

Nuorena hän uhosikin, että oopperatalot olisi poltettava. Sittemmin hän on lieventänyt niin tätä kuin muitakin provokatorisia lausahduksiaan, joissa hän on tuominnut modernismin tieltä duuri-molli -tonaliteettiin lipsuneet säveltäjät turhiksi. “Huumoriani ei ole aina ymmärretty”, hän totesi eräässä haastattelussa. Vielä Rondon haastattelussakin 1999 hän silti sanoi, että uustonaalisuus ja menneiden aikojen muotojen lainailu on laiskuutta.

“Ihmiset ovat väsyneitä katsomaan tulevaisuuteen ja kierrättävät sen vuoksi vanhaa. Kulttuuri, joka lukkiutuu menneisyyteen, on kuolemassa”, hän murehti.

Vuonna 1970 Ranskan presidentti Georges Pompidou pyysi New Yorkin filharmonikkojen ylikapellimestarina toiminutta Boulezia perustamaan uuden musiikin tutkimiseen keskittyvän laitoksen. Näin sai alkunsa vuonna 1977 avattu IRCAM, jonka johtajana Boulez toimi vuoteen 1992. Vaikutusvallallaan hän sai läpi idean myös Pariisin itäosan uudesta kompleksista, johon kuuluvat Cité de la Musique ja vuosi sitten avattu Pariisin Filharmonia.

Boulezin hahmo on merkinnyt monille modernismin ahdistavaa pakkopaitaa, mutta se liittynee enemmän hänen valta-asemaansa kuin musiikkiin ja perimmiltään lämpimään persoonaan. Kun kuuntelee esimerkiksi teoksen Sur incises uusinta versiota, mieli vaeltaa indonesialaiseen gamelanin kautta rytmi- ja tekstuurileikkien ajattomuuteen, jossa päällimmäistä on elämänriemu ja loputtoman keksimisen ja uusiutumisen tunne.

Harri Kuusisaari

R+ ARTIKKELIT

Musiikkilääketieteen yhdistys laajeni Tampereelle ja julkaisi musiikkifysioterapeutin kriteerit

Suomen Musiikkilääketieteen Yhdistys (SMULY) vietti viime viikonloppuna Musiikkilääketieteen päivää Tampereen konservatoriolla. Tampereelle on vastikään perustettu yhdistyksen uusi aluejaosto, ja myös muusikkojen vaivoihin erikoistuva hoitotoiminta...

“Mieluummin teen vähemmän, mutta mahdollisimman yksilöllisiä teoksia” – Mikko Heiniön juhlakonsertissa...

Vaikka säveltäjä Mikko Heiniön 70-vuotissyntymäpäivää vietettiin jo toukokuussa, kuullaan vielä tänään Helsingissä säveltäjälle osoitettu juhlakonsertti. Heiniön teosluettelo yltää 1970-luvun alkuun saakka, mutta konsertissa kuullaan...

Von Bingeniä ja burleskia: esittelyssä Ave Virgo, Ave Vos

Keskiajan, renessanssin ja varhaisbarokin laaja kattaus Neitsyt Marialle omistettua musiikkia tuo helposti mielikuvan ruumiiseen ja sen haluihin kielteisesti suhtautuvasta aikakaudesta ja aihepiiristä. Juuri siksi...

Helsinki Metropolitan Orchestra: harrastajien ja ammattilaisten välimaastossa

Suomen orkesterikentälle, tarkemmin sanottuna pääkaupunkiseudulle, on viime vuonna ilmestynyt yllättäen uusi tulokas. Helsinki Metropolitan Orchestra aloitti konsertoinnin heinäkuussa 2017, ja on sittemmin pitänyt kolme...

Ilmiö nimeltä Ruamjai

Suomen laajaan kuoroharrastuskenttään mahtuu paljon taitavia toimijoita, joista viime aikoina erityistä liikehdintää pääkaupunkiseudun ulkopuolella on osoittanut jyväskyläläinen sekakuoro Ruamjai. Vuonna 2000 perustettu sekakuoro voitti viime...

Pienimmätkin pääsivät rakentamaan soittimia Rauman Kaikki soittaa! -projektissa

Huomenna varsinaisesti käynnistyvän Rauma Festivon avajaisesitys ei ole iltagaala, vaan aivan toisenlainen spektaakkeli, kun aamulla klo 10:30 Rauman torin valtaavat Kaikki soittaa –työpajojen lukuisat...
Advertising

STAY CONNECTED

0FanitTykkää
0SeuraajatSeuraa
1,305SeuraajatSeuraa
0TilaajatTilaa

SUOMESSA SOI

MEDIASAKSET

Advertising