Nuorten oma sinfis

© Miika Asunta

Vivo on antanut nuorille innokkaille soittajille paljon. Mitä jäljelle jää, jos Suomen viimeinen oppilaitosten ulkopuolinen nuorten sinfoniaorkesteri lähtee?

Rahoitusvaikeuksissa painiskeleva Sinfoniaorkesteri Vivo on ollut monelle nuorelle tärkeä opiskelu- ja harrastuspaikka, josta on löytynyt niin inspiraatio ammattiin kuin uusia ystäviäkin. Lauri Purhonen, 19, aloitti käyrätorven soittamisen Vivossa lukion ensimmäisenä vuonna.

”Halusin päästä sellaiseen orkesteriin, jossa pääsisi soittamaan isompaa materiaalia. Kaverit Vivossa olivat kehuneet orkesteria”, Purhonen kertoo.

Ennen lukiota Purhonen opiskeli käyrätorven soittoa Nurmijärven musiikkiopistossa. Orkesterisoittomahdollisuudet olivat siellä rajoittuneet pieneen puhallinorkesteriin, joten Purhonen vieraili aikuisten harrastajien puhallinorkesterissa jo yläasteella ja pääsi toisinaan myös soittamaan Hyvinkään musiikkiopiston soitonharrastajien kamariorkesteriin. Ainoat mahdollisuudet ammattimaisempaan soittamiseen sinfoniaorkesterissa olivat kuitenkin vain joillakin kesän musiikkileireillä.

”Tuntui siltä, että pääsisipä muulloinkin kuin vain yhden viikon kesässä ja nimenomaan isompaan bändiin isommalla ohjelmistolla. Ei sellaista ollut oikein tarjolla.”

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi