Tango kutsuu rajojen yli

Jani Pensola soittaa Lontoon sinfoniaorkesterissa ja Tango Alakulossa. Ne täydentävät toisiaan.

London Symphony Orchestran (LSO) kontrabasistin Jani Pensolan intohimo on suomalainen tango, josta kumpuavia rajanylityksiä hän toteuttaa kansainvälisen Tango Alakulo -yhtyeen kanssa. Koronatilanne on lontoolaisille orkesterimuusikoille lohduton.

 

Viimeksi sain soittaa orkesterini riveissä helmikuussa, ja koko syyskausi on peruttu. Ohjelmassa on pienempien kokoonpanojen striimilähetyksiä, joita julkinen tukikin vaatii, mutta ne tuntuvat vähän tekemiseltä tekemisen vuoksi”, myöntää Jani Pensola.

London Symphony Orchestra on Lontoolle tyypilliseen tapaan muusikoiden itse omistama instanssi. Sen konserttikausi Barbican Centerissä on kuitenkin vain toiminnan kruunu, sillä orkesteri elää pitkälle kiertueilla ja nauhoituksilla. Tilanne on tukala, kun ne ovat loppuneet. Tietty peruspalkka juoksee leivän pitimiksi, mutta Lontoon hinnoilla sillä ei pitkälle pötkitä.

”Ei puolella kokoonpanolla striimailu ole ollenkaan sama asia kuin kunnon konsertti. Jos olisi, niin elokuvahan olisi jo kauan sitten syrjäyttänyt teatterin”, Pensola vertaa. ”En ole muutenkaan innostunut nykyisestä digitaalisuuden ihannoinnista, ainakaan klassisessa musiikissa.”

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi