Virkistystä vertaistuesta – piristysruiske pianopedagogeille

 

Mikkelin musiikkiopiston kahvilassa käy kuhina. ”Tämä on vuoden kohokohta”, tuumaa lounastaan jonottava pianisti. ”Kyllä on voimaannuttavaa. Tämän voimalla jaksaa pitkään”, täydentää kollega. Mistä on kyse?

 

Vuosittain helmikuun toisena viikonloppuna Pianopedagogit ry järjestää jossakin Suomen musiikkioppilaitoksessa vuosiseminaarin, joka tarjoaa pianisteille mahdollisuuden tavata kollegoita eri puolilta maata. Eeva Sarmanto-Neuvonen on ollut mukana järjestämässä seminaareja yli 40 vuotta. ”Opettajat tulevat tänne oppimaan ja saamaan uutta intoa arkityöhön, joka voi olla yksinäistä puurtamista”, hän painottaa. Tänäkin vuonna Mikkelin seminaariin on saapunut 130 pianopedagogia Lappia, Länsi- ja Etelä-Suomea myöten, mikä osoittaa seminaarin olevan tarpeellinen tapahtuma. ”On ihana vain keskustella, mutta lisäksi tarjolla on huikea ohjelma, jossa on jokaiselle jotakin”, Sarmanto-Neuvonen lisää. Ohjelma sisältää inspiroivia luentoja, joissa sukelletaan Tuija Hakkilan johdolla barokin maailmaan ja Eero Heinosen kanssa Beethovenin musiikkiin. Tämän vuoden erikoisuutena maininnan ansaitsee Saimaa Sinfonietan kanssa toteutettu sinfoniakonsertti, jonka solisteina taituroivat seminaarin taiteilijavieraat, Eero Heinonen ja Fanny Söderström. Seminaarin myötä pianistit saavat myös uusia pedagogisia eväitä kotiin viemisiksi. Oleellinen elementti on jakaa ja vertailla kokemuksia opetustyöstä.

 

Uusia opetustuulia

Uudessa opetussuunnitelmassa mainitaan, että oppilaalle olisi tarjottava myös mahdollisuus monimuotoiseen yhteistoiminnalliseen musiikin tekemiseen. Sarmanto- Neuvonen kertoo opiskelleensa pianon ryhmäopetusta jo vuonna 1974 New Yorkissa. ”Tultuani nuorena opettajana Suomeen opetin Sibelius-Akatemiassa ryhmäopetusmetodia, mutta silloin sille ei annettu arvoa. Oli liian aikaista”, muistelee Sarmanto-Neuvonen. Tänä päivänä ryhmäopetuksen erilaiset muodot valtaavat alaa musiikkioppilaitoksissa

Pianopedagogien seminaarissa Rebekka Angervo tuo innostavia terveisiä Espoon musiikkiopistosta, jossa on menestyksekkäästi käytössä Soitintikkaat-ryhmäopetustapa. Se on suunnattu 5-8- vuotiaille lapsille, jotka eivät ole pääsykokeessa tulleet valituiksi opiston varsinaisiksi oppilaiksi. Ryhmässä on käytössä 8 Clavinovaa ja flyygeli. Yhden lukuvuoden aikana opiskellaan musiikin perustaitoja ja osallistutaan kokonaisvaltaiseen taidekasvatukseen konserttikäyntien ja esiintymisien myötä. Lapsilla on myös mahdollisuus kurkistaa muiden taidemuotojen, kuten teatterin, tanssin kuvataiteen ja sirkuksen maailmaan.

Kahvipöydässä herää keskustelua, miten pienillä paikkakunnilla on erilaiset edellytykset toteuttaa ryhmäopetusta kuin esimerkiksi pääkaupunkiseudulla. Pienellä paikkakunnalla opettaja saattaa opettaa koko uransa pikkuruisessa luokassa, jossa on yksi pystypiano. Lisäksi oppilasaines on erilaista paikkakunnan koon mukaan. Angervo kuvailee, miten Espoossa pystytään muodostamaan oppilaista tason mukaisia ryhmiä, jolloin lapsilla on mahdollisuus edistyä omaan tahtiinsa. Pienillä paikkakunnilla soittoryhmän sisällä taso- ja ikäerot voivat olla suuriakin. Ryhmäopetuksen haasteista huolimatta Sarmanto-Neuvonen rohkaisee opettajia ja erityisesti nuoria opettajia kokeilemaan ryhmässä opettamista. ”Ryhmäopetuksen toteuttaminen on enemmän kiinni tahdosta kuin vaikkapa rahasta”, Sarmanto-Neuvonen pohtii.

Soitintikkaiden ohella seminaarissa kuullaan luento Lasten liedistä, joka on oiva esimerkki toimivasta musiikillisesta yhteisöstä ja yhteisopettajuudesta. Lasten liedin äitejä ovat pianopedagogi Marjukka Eskelinen ja laulupedagogi Saara- Maija Strandman. ”Emme keksineet lapsia, emmekä keksineet liediä, ideoimme Lasten liedin”, Eskelinen naurahtaa. Tämä pedagogisesti monipuolinen ryhmäopetuksen muoto tukee nuorien soittajien musiikillista vuorovaikutusta, oman kulttuuriperinnön tuntemusta ja tunneilmaisua. Eskelinen kertoo innostuneesti, miten pianistit uskaltautuvat työskentelyn edetessä pianon takaa myös laulajan rooliin ja miten he oppivat laulajilta esimerkiksi hengittämistä ja fraseerausta. Ryhmässä lapset pääsevät alusta alkaen esiintymään, mikä tukee heidän musiikillista identiteettiään. ”Musiikki on sitä varten, että joku kuulee sitä”, Eskelinen muistuttaa. Angervo on samaa mieltä: ”Pianonsoitto on esittävää taidetta.”

Nykyopetusmaterialit vastaavat uuden opetussuunnitelman haasteisiin. © Mirkka Auvinen

Monenlaisia materiaaleja

Keskeinen osa pianoseminaaria on uusimpiin materiaaleihin tutustuminen. ”Seminaari on hyvä mahdollisuus levittää tietoutta opetusmateriaaleista”, iloitsee Laura Marila, joka on Mikkelissä esittelemässä Hyvän mielen nuottikouluaan. Materiaali-esittelyissä nousee pinnalle uuden opetussuunnitelman ihanteet ja tämän päivän pianopedagogiset tarpeet. Ryhmäopetukseen soveltuvia materiaaleja ovat esimerkiksi Sini Lavastren ”Pohjolan eläimet ja nuoret pianistit”, Hanna Elomaan ja Päivi Kantasen ”Yhdessä pianolla” sekä Lasten liedin ohjelmisto.

Uusissa materiaaleissa näkyy pyrkimys kaventaa soitinopetuksen ja musiikin perusteiden välistä kuilua sekä lähestyä oppilaan oppimisprosessia kokonaisvaltaisesti tunnekasvatuksen keinoin. Elomaan ja Kantasen opetusmateriaali sisältää konkreettisia välineitä lapsen tunteiden käsittelyyn ja itsereflektointiin. Materiaali sisältää laajan skaalan tunnekortteja sekä harjoittelupäiväkirjan. Tunnekorttien avulla oppilas voi sanallistaa oppitunteihin, esiintymisiin ja kappaleisiin liittyviä tunnetilojaan ja oppia jopa käsittelemään esimerkiksi esiintymiseen liittyvää pelkoa tai pettymystä. ”Tunnekortteja voi käyttää monipuolisesti niin ryhmätilanteissa, yksilöopetuksessa kuin esiintymisvalmennuksessakin”, Elomaa listaa.

”Opettajat ovat luovia!” hehkuttaa Sarmanto-Neuvonen ja muistelee, kuinka jokunen vuosikymmen sitten säveltävä pianopedagogi oli kummajainen. Uusissa pianomateriaaleissa on mukana paljon opettajien sävellyksiä. Nykyään myös lapsia ja nuoria rohkaistaan säveltämään ja improvisoimaan, mikä Sarmanto-Neuvosen mukaan vielä Suomalaisen pianokoulun ilmestymisen aikoihin aiheutti ihmetystä perinteisimpien pedagogien keskuudessa. Uudet opetusmateriaalit sisältävät runsaasti musiikkia eri tyyleistä klassisesta jazziin ja kansanlauluista elokuvamusiikkiin. Osaan materiaaleista sisältyy myös oma YouTube-kanava.

Lauri Kilpiön “Muistijälkiä ja impressioita” on Mikkelin musiikkiopiston juhlavuoden tilausteos. © Mirkka Auvinen

Juhlallinen kantaesitys

Yksi seminaarin kohokohdista on Lauri Kilpiö teoksen ”Muistijälkiä ja impressioita – Memories and Impressions” kantaesitys. Mikkelin musiikkiopisto tilasi teoksen juhlistamaan 60-vuotista taivaltaan. Teoksessa on 14 osaa ja sen kesto on vajaa puoli tuntia. Teoksen kappaleet vaikeutuvat sarjan edetessä alkeista vaativiin pianistisiin haasteisiin.

Mikkelin musiikkiopiston pianonsoiton lehtori Marina Bagdasarova-Karhunen kertoo, että Kilpiö valikoitui tilausteoksen tekijäksi, kun painokollegio yhdessä tutki eri oppikirjojen säveltäjäkaartia ja etsi lapsiystävällistä säveltäjää, jolla oli riittävästä kokemusta säveltäjänä ja pianistina. ”On hienoa, kun säveltäjät suostuvat säveltämään myös lapsille”, Sarmanto riemuitsee ja lisää: ”Kilpiön ensimmäinen 12-vuotiaana tehty sävellys löytyy Suomalaisesta pianokoulusta.”

Kilpiö itse selventää, ettei halunnut teoksessaan tehdä esteettisiä tai laadullisia kompromisseja, vaikka se on tarkoitettu pedagogiseen käyttöön. Pianosarjassa kuuluu säveltäjän oma musiikillinen ilmaisu. Inspiraation säveltäjä on saanut mieleen jääneistä henkilökohtaisista muistoista tai kappaleen nimen perusteella syntyneestä tunnelmasta.

Kantaesitys on vangitseva kokonaisuus ja yleisö kuuntelee keskittyneesti. Mikkeliläiset lapset ja nuoret esittävät huolellisesti harjoitellut kappaleet taidokkaasti. Kaikki esiintyjät ovat lavalla yhtä aikaa ja odottavat omaa vuoroaan kaareen laitetuissa tuoleissa istuen. Valkokankaalle heijastuu soittajan vaihtuessa kappaleen nimi ja siihen sopiva kuva. ”Kuvat metsästimme yhteistyöllä kollegojen kanssa”, kertoo Bagdasarova-Karhunen.

”Saimme nuotit teokseen syksyllä 2019 ja aluksi tyyli hieman yllätti minut”, Bagdasarova-Karhunen kertaa. ”Harjoittelun edetessä lapset ja opettajat innostuivat mielenkiintoisesta ja mukanaan vievästä haasteesta”, hän lisää. Osalle oppilaista Kilpiön musiikki on ensikosketus suomalaisen nykysäveltäjän musiikkiin. Säveltäjä tarjosi teoksen valmistelua varten kurssin sekä opettajille että oppilaille, minkä myötä kappaleiden syvempi tarkoitus aukesi. ”Oppilaat vanhempineen ovat kiittäneet, kun ovat saaneet olla mukana tällaisessa produktiossa”, Bagdasarova- Karhunen hymyilee. Kokonaisuutta kuunnellessaan yleisö voi aistia, miten palkitsevaa toimiva yhteistyö on. Oppilaat hymyilevät tyytyväisinä lavalla, kun Kilpiö käy kättelemässä heidät konsertin päätteeksi. Hymyt muistuttanevat myös yleisössä istuvia pianopedagogeja siitä, miten arvokasta työtä he tekevät.

Mirkka Auvinen

 

 

Uusia materiaaleja:

– Sini Lavastre: ”Pohjolan eläimet ja nuoret pianistit” (tarinallinen ja elämyksellinen ryhmäopetukseen soveltuva alkeisopetusmateriaali)

 

 

 

– Päivi Kantanen ja Hanna Elomaa: ”Yhdessä pianolla” (soveltuu ryhmäopetukseen, mukana tunnekortit sekä sävellys- ja improvisointitehtäviä, YouTube-kanava)

 

 

 

– Stefanie Tuurna: ”Vapaat kädet – pianonsoiton ja improvisoinnin opas” (soveltuu aikuisopiskelijoille ja itseopiskeluun, YouTube-kanava)

 

 

 

– Marjukka Eskelinen ja Saara-Maija Strandman: ”Lasten lied” (nuorten laulajien ja pianistien ohjelmisto)

  • samojen tekijöiden laajennettu kansainvälinen Lasten lied-ohjelmisto ilmestyy kevään 2020 aikana, mukana yhdeksän laulettavaa kieltä, lausumisohjeet, tutustumista eri maiden kulttuuriperintöön

 

– Laura Marila: ”Hyvän mielen nuottikoulu” (konkreettinen ja pelillinen musiikinperusteiden materiaalipaketti soitonopetuksen ja teoriaopintojen tueksi)

 

 

 

– Teemu Laasanen ja Noora Nikka: ”Eirikin matka maan ääriin” ( Griegin musiikin siivittämä musiikkisatu, joka sisältää kirjan ja cd-levyn)

  • kesällä 2020 ilmestyy samojen tekijöiden yhteisyönä ”Maaria Taivaanlaulaja”-tarina, joka rakentuu Sibeliuksen ja Madetojan musiikin ympärille