Salzburgin festivaali palaa perusasioihin

Aivan tällaista väkimäärää ei Salzburgin Festspielhausin edessä tänä kesänä tulla näkemään, mutta tapahtuma toteutuu kuitenkin tasokkaana.

Salzburgin festivaali on tänä kesänä harvoja klassisen musiikin tapahtumia, jotka oikeasti myös toteutuvat – alkuperäisestä typistettynä mutta kuitenkin taiteellisesti ilman kompromisseja. Miten se on ollut mahdollista?

 

Itävalta oli heti ensimmäisten joukossa, kun kultuurilaitoksia pantiin maaliskuussa kiinni, mutta se on ollut myös ensimmäisenä avaamassa niitä. Wienin filharmonikot pitää kesäkuun aikana Musikvereinissa kolme konserttia, kapellimestareinaan Daniel Barenboim, Riccardo Muti ja Franz Welser-Möst. Niihin ei myydä lippuja, vaan noin sadan hengen yleisö koostuu orkesterin tukijoista. Ne kuitenkin striimataan. Myös Valtionoopperalla on kesällä lied-konserttien sarja.

Tämä on kuitenkin pientä siihen verrattuna, mitä Salzburgin festivaali elokuussa tekee: 110 tilaisuutta kahdeksassa esityspaikassa. Mukana on orkesteri- ja soolokonsertteja, teatteria ja myös kaksi uutta oopperatuotantoa, Straussin Elektra ja Mozartin Cosi fan tutte. Jälkimmäisen osalta Mozartin syntymäkaupungissa on päädytty samaan ratkaisuun kuin Suomen Kansallisoopperassa, eli se esitetään 90-minuuttiseksi lyhennettynä ja ilman väliaikaa. Christoph Loy ohjaa ja Joana Mallwitz johtaa.

Suurempi ihmetyksen aihe on Elektra, sillä siinä orkesterimontussa on 105 soittajaa. Ei ongelmaa, sanovat Wienin filharmonikot, jotka ovat testanneet asiantuntijoiden johdolla aerosolien liikkeitä soittaessa ja tulleet siihen tulokseen, ettei vaaraa ole. Elektran ohjaa Krzysztof Warlikowski ja johtaa Franz Welser-Möst. Siinäkään ei ole väliaikaa.

Konsertteja on 53. Wienin filharmonikoiden ja salzburgilaisten orkesterien lisäksi lavalle astuvat Berliinin filharmonikot ja West Eastern Divan -orkesteri. Suureen Festspielhausiin otetaan 1000 kuulijaa, eli noin joka toiselle paikalle, jolloin vaadittua metrin turvaväliä voidaan noudattaa. Solisteina ovat mm. Anna Netrebko ja Cecilia Bartoli. Soolokonserteista suurimman urakan tekee pianisti Igor Levit Beethovenin sonaattien sarjallaan.

Lippuja ostettaessa täytyy näyttää henkilötietonsa, ja henkilöllisyys tarkastetaan myös ovella. Missään tilaisuudessa ei ole väliaikaa, ja yleisön paikalle ja pois johdatukseen on kiinnitetty paljon huomiota ja työntekijöitä, jotta mitään ruuhkia ei pääse syntymään. Myöskään tarjoiluja ei ole. Taloudessa on laskettu 100 prosentin täyttöasteeseen, mikä ei liene ongelma. Kaikki halukkaat eivät varmaankaan mahdu paikalle.

Jos on tottunut Salzburgissa yltäkylläisiin luksusohjelmiin Festspielhaus-kompeksin kolmessa eri salissa yhtä aikaa ja kaupungin muut estradit siihen päälle, tämänkesäinen tapahtuman 100-vuotisjuhla saattaa vaikuttaa riisutulta, mutta itse asiassa se on paluuta perusasioihin. Kaiken ylimääräisen sosiaalisen kanssakäymisen puuttuminen kääntänee huomiota pois pukujen esittelystä ja näyttäytymisen aspektista. Se, mikä kattauksessa selvästikin kärsi, on uusi musiikki, mutta festivaalijohtaja Markus Hinterhäuser lupaa täyden korvauksen ensi vuonna, jonne myös loput luvatuista oopperoista siirretään.

Festivaali on Salzburgille niin tärkeä myös matkailun ja imagon kannalta, että sen toteuttamiseksi tehtiin paljon töitä. Salzburgilaiset poliitikot painoivat liittovaltion päätöksenteossa todella lujasti päälle, vaikka Sebastian Kurzin hallitus ei tiettävästi aluksi ollut halukas sallimaan näin suurta tapahtumaa. Ei hätää, järjestäjät vakuuttavat – Salzburgista ei tule toista Ischgliä, vaan se pysyy taiteen Olympoksena.

Rohkaisevaa on, että kulttuurivaltiossa uskallettiin luottaa laatuun peruutusten, näennäiskonserttien ja etäkorvikkeiden sijaan.

Harri Kuusisaari