Mika Vainion äänitaide ei kiireiselle museokävijälle ehdi aueta

Arkistokuva Mika Vainiosta esiintymässä Oslossa. © Annar Bjørgli / Nasjonalmuseet for kunst, arkitektur og design

Arvio: Mika Vainio: 50 Hz. Näyttely Kiasmassa 20.8.2020–10.1.2021.

Muusikko ja äänitaiteilija Mika Vainio (1963–2017) on jäänyt suurelle yleisölle tuntemattomaksi, mutta kansainvälisissä taiteilijapiireissä arvostetuksi nimeksi. Vainiolla ei ollut muodollista koulutusta musiikin suhteen, mutta hän kulutti jo lapsena ahkerasti kirjaston musiikkiosastoa ja kuunteli tyylejä laidasta laitaan samoin kuin muitakin taiteenlajeja. Hänen elämäntyönsä koostuu ennen kaikkea syntetisaattoreilla ja musique concrète –tyyppisillä äänimaisemanauhoituksilla tehdystä (usein kokeellisesta) musiikista, joka sisältää niin teknoa, ambientia kuin noiseakin. Etenkin yhdessä Ilpo Väisäsen kanssa perustetun Pan Sonic –duon tuotanto nauttii mainetta alan harrastajien keskuudessa.

Vainio teki myös ääni-installaatioita nykytaiteen ryhmänäyttelyihin 1990-luvun puolesta välistä alkaen, ja elokuun loppupuolella Kiasmaan auennut 50 Hz on ensimmäinen Suomessa näytteille asetettu laaja katsaus Vainion työhön. Nykymusiikki on yhä tiivimmin yhteydessä myös äänitaiteeseen, kuten muun muassa vastikään Tampereella pidetty Ung Nordisk Musik osoitti, joten Vainio-näyttelyä ei myöskään Rondon kannattanut ohittaa. Hyvänä ennakkoperehdytyksenä toimivat muun muassa Ylen Kulttuuricocktailin muistokirjoituksenkaltainen artikkeli Vainiosta tämän kuolinvuodelta sekä Pan Sonicin albumien kuunteleminen.

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

Santeri Kaipiainen