Muusikko József Hárs paitsi soittaa orkesterissa myös aktiivisesti johtaa niitä

Unkarilaistaustainen József Hárs työskentelee Radion sinfoniaorkesterin soolokäyrätorvistina ja johtaa aktiivisesti orkestereita. © Erica Nyholm

Suomen muusikoissa löytyy monipuolista osaamista. Toiset seikkailevat eri tyylilajien ja soittimien välillä. Toiset, kuten käyrätorvisti-kapellimestari József Hárs, taas keskittyvät kokonaisuuksien ja yksityiskohtien vuorotteluleikkiin.

 

Toisaalta kapellimestareitakin lienee karkeasti jaoteltuna kahta sorttia. Siinä missä osa on jättänyt soittamisen täysin taka-alalle ja keskittynyt nimenomaan orkestereiden johtamiseen, toisessa ääripäässä kapellimestarointia harjoittavat muusikot myös soittavat edelleen aktiivisesti. József Hárs kuuluu selvästi jälkimmäiseen ryhmään.

Radion sinfoniaorkesterin (RSO) soolokäyrätorvensoittajana työskentelevän Hársin ura ei todellakaan ole pelkkää soittelua. Alunperin Unkarista lähtöisin oleva Hárs on orkesterityönsä ohella ehtinyt johtaa useita suomalaisia sinfoniaorkestereita, muun muassa Helsingin kaupunginorkesteria, Tapiola Sinfoniettaa, Pori Sinfoniettaa, Oulu Sinfoniaa sekä tietenkin omaa kotiorkesteriaan RSO:ta. Lisäksi nykymusiikkiin keskittyvän Uusinta Ensemblen kanssa Hárs on päässyt viemään suomalaista musiikkikulttuuria maailmalle.

 

Unkarista Itävallan kautta Suomeen

Unkarin maaseudulla Sümegissä syntynyt Hárs aloitti muusikon taipaleensa 8-vuotiaana käyrätorven- ja pianonsoitolla.

Hársin mukaan hänen vanhempiensa levykokoelmassa ei ollut yhtäkään klassisen musiikin levyä, joten ainakaan äidinmaidossa altistumista taidemusiikille ei tapahtunut. Perheen muuttaessa kaupunkiin Hársin sisko alkoi soittaa viulua ja niin Hárs itsekin kiinnostui musiikista.

“Huomasin, että musiikkiharrastuksella voi erottua muista.”

Unkarissa saadun korkeatasoisen peruskoulutuksen jälkeen Hársin musiikkiopinnot jatkuivat Saksassa. “Freiburgissa käsitykseni musiikista muuttui paljon kansainvälisemmäksi ja muutamaa vuotta myöhemmin Frankfurtissa sain keskittyä opinnoissa perinteiseen orkesterimuusikon koulutukseen.”

1990-luvun lopulla käyrätorvisti kävi pikaisesti pyörähtämässä Suomen kansallisoopperan orkesterissa, mutta suuntasi nopeasti Innsbruckiin, jossa toimi kuusi vuotta Tirolin sinfoniaorkesterin käyrätorvien äänenjohtajana.

Hársin mukaan Innsbruckissa orkesteria johti ajoittain aika huonojakin kapellimestareita ja käyrätorvisektiosta johtamista tarkkaillut Hárs ajatteli, voivansa osata johtaa ainakin yhtä hyvin kuin orkesterin edessä vierailleet huonoimmat kapellimestarit.

Niin Hárs aloitti “leppoisat” orkesterinjohdon opinnot yksityisesti Tirolin sinfoniaorkesterin entisen ylikapellimestari Edgar Seipenbuschin johdolla. Alkaneet opinnot katkesivat hetkeksi, kun Hárs muutti vuonna 2006 Suomeen saatuaan käyrätorvensoittajan paikan RSO:sta.

“Muutto Suomeen ja asettuminen uuteen orkesteriin vei aikansa”, muusikko kertoo. Eräänä päivänä Hárs sitten sai ahaa-elämyksen kapellimestari Hannu Linnun olohuoneessa Museokadulla siitä, mistä kapellimestariksi ryhtymisessä oikeasti onkaan kyse. Kyseinen oivallus sai Hársin hakemaan Sibelius-Akatemian kapellimestariluokalle, jonne hän parin yrityksen jälkeen lopulta pääsi opiskelemaan orkesterinjohtoa Leif Segerstamin ja Atso Almilan oppiin.

 

Hárs on niin tyytyväinen eloonsa Suomessa, että haki kansalaisuutta

Kysymykseen, millaista on olla ulkomaalainen muusikko Suomessa, Hárs toteaa olevansa varma, että suurin osa muualta tulleista muusikoista viihtyy täällä hyvin. Ainakin Hárs itse on kotiutunut niin hyvin Pohjolaan, että haki Suomen kansalaisuuden neljä vuotta sitten. Kansalaisuuden saamista juhlittiin koko RSO:n voimin.

Hárs löytääkin suomalaisesta klassisen musiikin kulttuurista paljon hyvää. “Klassisen musiikin rakenteet ovat maailmalla joskus turhan hierarkisia, Suomessa on onneksi toisin.”

“Meillä [Suomessa] ammattiorkesterit työskentelevät sävellysopiskelijoiden kanssa, kapuluokkalaiset pääsevät johtamaan ammattiorkestereita ja ne ovat todella ainutlaatuisia mahdollisuuksia nuorille.”

 

“Kahden työuran koordinaatio on välillä monimutkaista”

Meitä kaikkia varmasti kiinnostaa, miten täysipäiväisen muusikon työn ja kapellimestariuden voi oikein yhdistää ja onko se edes helppoa?

“Kahden työuran koordinaatio on välillä monimutkaista”, Hárs myöntää, mutta toteaa samalla kiitollisena orkesterikollegoiden ja RSO:n johdon olevan hyvin reiluja Hársin tasapainotellessa kahden työuran välillä.

Paljon apua on myös tuottajasta, joka pyörittää Hársin paperitöitä. “Omassa toimistotyössä sain muutama vuosi sitten avuksi mahtavan tuottajan, enkä pärjäisi ilman häntä enää.”

Hársin mukaan orkesterimuusikon ja kapellimestarin työnkuvat ovat toisaalta myös melko erilaisia. “Soittajan ei välttämättä tarvitse käyttää niin paljon aikaa partituurin tuntemiseen kuin kapellimestarin. Soolosoittajalle tärkeämpää on osata hyvin oma stemmansa ja kehittää siitä oma tulkintansa.”

Kapellimestarin täytyy puolestaan hallita suuria kokonaisuuksia ja luoda isoja linjoja.

Hárs selkeästi tuntee käyrätorvistin ja kapellimestarin työn välillä leikkivän kameleontin roolin omakseen, sillä vielä hän ei ole harkinnut orkesterityöstä luopumista.

 

Uusinta Ensemble esittämässä Jouni Hirvelän teosta Fractured Mechanics, kapellimestarina József Hárs. © Maarit Kytöharju

Kapellimestarina Hárs pyrkii olemaan diplomaattinen

Juuri ennen koronaepidemian alkua Hárs hyppäsi kotiorkesterinsa johtajankorokkeelle eteläkorealaisen Han-Na Changin tilalle muutaman päivän varoitusajalla. Hársilla oli kotikenttäetu puolellaan. Miehen itsensä mukaan periodi oli kuitenkin niin erikoinen, kiireinen ja haastava, ettei hän ehtinyt edes ajattelemaan, miltä johtaminen oikeasti tuntuu.

“Muistan, että orkesteri reagoi pelottavan hyvin ja ilmapiiri oli positiivinen.”

Nopealla aikataululla puikkoihin astunut Hárs sai konsertista hyvää palautetta ja Helsingin Sanomien arviossa kiinnitettiin huomiota siihen, että sekä orkesteri että kapellimestari säteilivät riemua.

Osa syynä tähän riemun säteilyyn lienee Hársin kollegiaalinen tapa työstää konsertin ohjelmaa orkesterin kanssa. Kapellimestarina, kuten myös yksityiselämässä, Hárs pyrkii olemaan ennen kaikkea diplomaattinen.

“Korkea lopputulos on se, mihin aina pyritään ja joskus sen saavuttamiseksi on hyvä kuulla eriäviä mielipiteitä.“

“Kapellimestarin täytyy näyttää omat tulkintansa musiikista selkeästi, mutta hyvät soittajatkin, joskus jopa kokonaiset soitinryhmät kollektiivisesti, tarjoavat omia näkemyksiään musiikista.”

Johtaessaan Hárs yrittääkin lennosta ymmärtää, miten orkesterimuusikot haluavat musiikin menevän. “Jos onnistun, niin siitä syntyy yhdessä tekemisen tunne.”

Hársin maaliskuussa johtama konsertti oli RSO:n viimeinen yleisökonsertti ennen pandemian ryöpsähtämistä Suomessa. Kuten monella muusikolla myös Hársilla työkalenteri tyhjeni yhtäkkiä.

Vapaa-ajan runsastumisen Hárs on pyrkinyt käyttämään rentoutumiseen ja palautumiseen koronaa edeltäneestä hektisestä arjesta. Hän on muun muassa tutkinut ranskalaisen keittiön taiteilijoita, soittanut J. S. Bachin Wohltemperiertes Klavierin ensimmäisen kirjan muutaman kerran läpi sekä maalannut kokonaisen mökin punaiseksi.

Silti Hárs odottaa innolla tulevaa konserttikautta, jossa on jälleen luvassa orkesterinjohtoa soittotyön lisäksi. Elokuussa hän johtaa Uusinta Ensembleä Tampereella Ung Nordisk Musik -festivaalilla ja vierailee myöhemmin syksyllä Turun filharmonisen orkesterin sekä Kaartin soittokunnan johtajan korokkeilla. Lisäksi loppiaisena Hárs debytoi Wienin Musikvereinissa yhdessä Wienin keisarillisten filharmonikkojen kanssa.

Hársin johtama RSO:n maaliskuun konsertti on toistaiseksi katsottavissa Yle Areenassa.