Salzburg heräsi tähän päivään

 

© Ruth Walz

Salzburgin festivaali on vähän haeskellut itseään sitten Gerard Mortierin päivien, mutta nyt uusi intendentti Markus Hinterhäuser on ravistellut sen hereille. Tämänkertainen festivaali tarjosi yhteiskunnallisia teemoja vallasta, terrorismista ja pakolaisuudesta sodan kauhuihin.

 

Belgialainen impressaari Gerard Mortier (1943–2014) teki historiaa tuomalla Salzburgin festivaalin Herbert von Karajanin ajan kohmeesta nykyaikaan. Kaudellaan 1991–2001 hän toi ohjelmaan nykymusiikkia ja railakkaita ohjauksia ja tilasi Kaija Saariaholta läpimurto-oopperan Kaukainen rakkaus – sen ohella että haukkui Itävallan päättäjät aamuinfoissaan.

Tämän jälkeen Salzburgissa tuntuu olleen väliaikaisratkaisuja toistensa perään. Intendenttien kaudet jäivät eri syistä tyngiksi, kunnes Markus Hinterhäuser otti tänä vuonna ohjat käsiinsä.

Liedpianistina tunnettu impressaari organisoi Mortierin alaisena Salzburgissa uuden musiikin konserttisarjaa, ja viimeksi Wiener Festwochenia johtaessaan hän tuli tunnetuksi taiteidenvälisistä projekteistaan. Paluu Salzburgiin aukeni, kun Alexander Pereira lähti La Scalaan riitaisan kolmivuotiskauden jälkeen.

Intendentti on paljon vartijana, sillä festivaalin taloudellinen merkitys Salzburgille mitataan yli sadassa miljoonassa eurossa. Turisteja pittoreskissa Mozartin syntymäkaupungissa käy muutenkin, mutta he eivät välttämättä jätä sellaisia rahasummia kuin festivaalivieraat.

Viiden viikon aikana myytiin kuluneena kesänä 261 500 lippua. Oopperoihin kalleimmat paikat maksoivat keskimäärin 450 euroa, mutta täyttöaste oli silti huimat 97 prosenttia. Pääsylipputulot ylsivät 30 miljoonaan euroon. 61 miljoonan euron budjetista julkisten tukien suuruus on 16 miljoonaa. Sponsorit näkyvät festivaalin ilmeessä paikoin röyhkeästikin.

Tämänvuotisen festivaalin teemaksi Hinterhäuser oli valinnut ”vallan piirileikit”. Yhteiskunnallisuus tekikin vahvan paluun, eikä vain ilmiselvissä teoksissa kuten Aribert Reimannin Shapespeare-oopperassa Lear vaan myös klassikoissa kuten Mozartin Tituksen lempeys, Bergin Wozzeck, Verdin Aida ja Shostakovitshin Mzenskin Lady Macbeth. Ranskalaismodernisti Gerard Grisey oli teemana kahdeksassa konsertissa.

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

Harri Kuusisaari