Mediasakset 4-2017

 

”Minulla oli liikkuva lapsuus, joka loppui kuin seinään. Uppouduin täysin musiikkiporukoihin, ja siellä vähän naureskeltiin puntinnostajille. Kun ajattelen 1980-lukua, niin en muista ketään muusikkoa, joka olisi kuntoillut tai ollut selvin päin.”

Muusikko Iiro Rantala MeNaisissa 8/2017.

 

”Haluamme osaltamme lisätä poikien ja nuorten miesten hyvinvointia: parhaassa tapauksessa kuoroharrastus jatkuu aikuisiälle saakka hyvien ystävien kanssa positiivisessa ja hyväksyvässä ilmapiirissä. Miehellä on tuolloin ryhmä, johon kuuluu.”

Pirkanpojat -poikakuoron taiteellinen johtaja Jouni Rissanen 5–6-vuotiaiden poikien Pirkanpojat-muskarista Tamperelaisessa 8.3.2017.

 

”Kysymys on vähän sama kuin kysyisi höntsäämisestä tykkäävältä sählyn pelaajalta, että onko sinulla lahjoja sählyyn. Miksi lahjakkuus olisi laulamisessa jotenkin isompi kysymys? Voinhan ilmottautui joogaan tai argentiinalaisen tangon kurssille, eikä siellä kysytä, onko lahjoja.”

LauluAvain-koulun toimitusjohtaja Ava Numminen Aamulehdessä 27.2.2017.

 

”Miksi Suomessa ei tehdä musikaaleja? Elokuvat Made in Finland ovat useimmiten harmaanraskaita ja katkeria tarinoita, joissa kaikilla on kurja lapsuus. La La Land oli kuin makeaa, kuplivaa juomaa. Mielen hemmottelua, joka tarjosi pehmennystä tuimalle uutisvirralle. Jos tulee synkkiä hetkiä, keksin oman La La Landin, olinpa missä tahansa.”

Toimittaja-kirjailija Pirkko Arstila kolumnissaan ET-lehdessä 5/2017.

 

”Sinfoniasarjan konserteilla on usein joku lisänimi, joka kuvastaa konserttia. Kevään neljännelle konsertille olisi voinut lisänimeksi antaa Säästötoimi. Musiikki, joka esitettiin, oli pitkälti nuotistosta valmiiksi löytyvää, teostovapaata musiikkia. Kapellimestari toimi osana solistinelikkoa, jonka muut jäsenet olivat orkesterin omia soittajia. Yhtään lisäsoittajaa orkesteri ei tähän konserttiin tarvinnut. Säästötoimeen voisi yhdistää ohjelmistollista innovatiivisuutta – eri aikakausilta löytyy paljon mielenkiintoista musiikkia, jota voisi tuoda esiin. Nyt toimittiin toisin. Musiikki konserttiin oli valittu suoraan soittolistalta, museoiduimmasta päästä.”

Kriitikko Jussi Mattila arviostaan Kuopion kaupunginorkesterin konsertista. Savon Sanomat 18.2.2017.

 

”Kauheaa tuubaa, Richard Clyderman soittamassa Abbaa. Yksi instrumentti ja kaksi rekisteriä, mutta päinvastoin kuin kitara, piano kuulostaa puhelimessa aina rumalta. Clyderman on varmasti soittanut oikeaa pianoa, mutta se kuulosti halvalta midipianolta. Ällötti kaikin puolin, jonottajan aliarviointia. Musiikkia, joka yrittää olla loukkaamatta ketään. Sellainen musiikki loukkaa minua. 0/5 tähteä.”

Musiikkikriitikko Jemo Kettunen arvioi eri firmojen puhelinpalvelujen jonotusmusiikkeja Sunnuntaisuomalaisessa 12.3.2017.

 

”Kapellimestari vaati, hiki tukanrajassa valuen ja hurjalla itseluottamuksella varustettuna, soittajilta parasta. Koska antoi kaikkensa itsekin. Mitä seurailin orkesterin kokeneimpien soittajien kasvoilla viivähtäneitä hymynkareita, olin näkevinäni niissä aitoa ihailua. Kun toisinaan yöt läpensä tiirailen Laineen edesottamuksia NHL-saleissa, niin ihan samat vivahteet ja värähtelyt lyövät tv:stä läpi. Sama rohkeus, sama hiki, maila tahtipuikkona, pomous, positiivisuus ja taikatemput. Ihan samanlainen heittäytyminen tekemiseen aivan samanlaisella itseluottamuksella. Ja kokeneemmat pelaajat sun muut valmentajat hymähtelevät aitiossa. Se näissä nuorissa on. He tietävät olevansa omassa spesialiteetissaan erinomaisia. Muut osaavat muut asiat, he omansa. Eikä heillä ole mitään tarvetta kätkeä taituruuttaan. Tällainen asenne riemastuttaa. Sen voimin luodaan kulttuuria.

Ilkka Kulmala kolumnissaan Keskisuomalaisessa 24.2.2017.

 

”En tunne edes vanhenevani, koska musiikki pitää mielialan niin korkealla.”

Kehitysvammaisten orkesterin Hempan Pumpun solisti Mertsi Palmroth 60-vuotishaastattelussaan Nokian Uutisissa 8.3.2017.

 

”Kirjakohut ovat laimeampia kuin vaikkapa kuvataiteen herättämät, ja harva aihe herättää närää. Suurin syy tähän on tietysti se, että kirjojen lukeminen vie aikaa. Taideteoksista voi muodostaa nopeasti mielipiteen vaikka googlettamalla. Yleisesti tuntuu, että taiteen sokkiefekti alkaa olla loppuun käytetty. Keskustelua ei synny entiseen malliin. Kun vaikkapa syvästi uskonnollinen ihminen loukkaantuu jo Neitsythuorakirkko-nimestä niin, ettei halua nähdä koko teosta, ei siinä synny minkäänlaista hedelmällistä dialogia.”

Taiteen herättämästä närkästyksestä väitöskirjan tehnyt kirjailija Matti Mäkelä ET-lehdessä 5/2017.

 

”Folk. Pakenin folkin pariin 200-luvun puolivälissä, kun suomirock muuttui tasapaksuksi synkistelyksi. Pinnalla olivat Nightwish, The 69 Eyes, Rasmus, Kotiteollisuus, Apulanta ja Lordi. Siinä vaiheessa, kun jo Matti Vanhanenkin teki satanistisia käsimerkkejä yleisössä, banjon rapsuttelu ja flanellipaita toivat lohtua.”

Muusikko Joel Melasniemi Gloriassa 3/2017.