Mediasakset 11 2020

 

Kaiken taiteen pitäisi joka ikisessä hetkessä perustella olemassaolonsa. Nykyään ooppera on sijoitettu korkeakulttuuriin ja se pitää asemaansa ongelmattomana ja itsestään selvänä. Se on ongelma.”

Ohjaaja Vilppu Kiljunen Helsingin Sanomissa 17.9.2020

 

Visiitti Musiikkitalossa tuntui näinäkin aikoina turvalliselta. Mutta onhan tuo konserteissa käyminen nykyään erilaista kuin ennen. Se on sitä, että minä yritän kasvomaskin takana artikuloida mahdollisimman selvästi, jotta työntekijä pleksilasin takana saisi selvää sukunimestäni. Se on katsomo, josta jokaisen istumapaikan jälkeen kolme tuolia on vyötetty kiinni niin että seuralaisensakaan kanssa ei ole kosketusetäisyydellä. Se on työntekijä, joka desinfioi kaiteet kun kaikki katsojat ovat paikallaan ja joka rivi kerrallaan antaa luvan poistua salista esityksen päätteeksi. Koronasyksynä koko konserttia on jopa typistetty niin, että illasta selvitään ilman väliaikaa.”

Toimittaja Laura Kuivalahti Maaseudun tulevaisuuden blogikirjoituksessaan 2.10.2020.

 

Klassisen musiikin kuuntelijat ovat keskimääräistä iäkkäämpiä, mutta vastoin yleistä käsitystä joukko ei ole erityisen elitistinen. Kuuntelijoita löytyy kaikista koulutus- ja tuloryhmistä. Olin älyttömän iloinen tämän huomatessani. Todennäköisesti asia on ollut näin ennenkin. Ymmärtääkseni myös vaativimmassa kaunokirjallisuudessa näkyy sama: niin sanottu ’korkeakulttuuri’ ei ole vain isotuloisten tai paljon kouluttautuneiden laji.”

GroupM:n johtava tutkija Kari Tervonen Suomalaisten musiikinkäyttöä selvittäneen kyselyn tuloksista Helsingin Sanomissa 8.10.2020.

 

Ajattelen ukkiani, kun soitan. Kuron välimatkaa kiinni. Jaautin suunnattomasti siitä, etten osaa mitään. Jonkin uuden asian opettelu niin, ettei siitä joudu kenellekään vastuuseen, on ihanaa. Ei soittotunteja, tutkintoja tai kotiläksyjä. Vain itselle iloksi kokeilua ja intoilua edistymisestä.

Toimittaja Ani Kellomäki kirjoittaa Hämeenlinnan kaupunkiuutisten kolumnissaan 28.9.2020, kuinka muisto ukin harmonikansoitosta sai hänet heräteostamaan kirpputorilta harmonikan.

 

Neroiksi ei synnytä vaan tullaan. Käsitys taiteilijanerosta on sidoksissa aikaan, valtaapitäviin, vallitseviin ihanteisiin ja julkisuuteen.Kaanonin ”nerot” ovat yleensä niitä, joilla on ollut mahdollisuus koulutukseen. Heidän neroutensa ei ole ollut olemassa aina, vaan on rakentunut etuoikeuksien, toisten ihmisten, itsestä kerrottujen tarinoiden, mesenaattien, elämäntilanteiden ja sattumien kautta. Se taide, jota nyt pidetään neron käsialana, on syntynyt joskus, jonain hetkenä. Mitä luultavimmin nämä ”nerot” ovat saattaneet maailmaan paljon keskinkertaista poikkeuksellisen lisäksi, sillä etsiminen on aikaa vievää työtä.”
Toimittaja Sonja Saarikoski esseessään Imagessa 10/2020.

 

Kestää vuosia saada orkesteri soimaan näin hyvin, mutta orkesterin lopettamiseen tarvitaan vain yksi allekirjoitus. Nyt ei puhuta vain yhdestä orkesterista, vaan kysymys on siitä, miten yhteiskunnat ovat syntyneet kulttuurin ympärille. Itse säästötoimia huolestuttavampaa on se, että kysymys avustusten leikkauksista on ylipäätään esitetty.”

Kymi Sinfoniettan taiteellinen neuvonantaja ja kapellimestari Olari Elts Kymen Sanomissa 22.9.2020.

 

Oli hienoa, että orkesteri järjesti muusikoille tämän mahdollisuuden sairaala- ja hoivamuusikkokoulutukseen. Koulutuksen parhaat kokemukset tulivat harjoituksista, joihin lähdin täysin vapaana kaikista ennakko-odotuksista ja suunnitelmista. Koin tämän myös hyvänä oppina sairaala- ja hoivakotivierailuille, joissa täytyy uskaltaa kohdata kaikki ihmiset ilman ennakko-odotuksia ja taustatietoja sekä saada luotua yhteinen hetki musiikin avulla. Muusikon näkökulmasta tärkeää sairaalamuusikon työssä on, että keskiössä ei olekaan esittäjä eikä edes esitettävä teos, vaan kuulija.”

Turun Filharmonisen orkesterin lyömäsoittaja Jussi Markkanen Aamuset-kaupunkimediassa 4.10.2020.

 

Vaikka rakastan musiikkia ja teen sitä työkseni, taustamusiikin suhteen olen äärimmäisen valikoiva. Musiikki synnyttää väistämättä tietoisuuden siitä, millaista se on ja miten sitä esitetään. Jos se on tunnelmaltaan väärää siihen hetkeen, se rasittaa päätäni.”

Musiikinopettaja Minna Vihko ET-lehdessä 19/2020.

 

Halu kehittyä ja tulla paremmaksi on nuorissa itsessään. Opettajien tehtävänä on auttaa heitä löytämään keinot siihen. Soittimellisen taituruuden ja musikaalisen ymmärryksen kehittäminen on pitkäjänteistä ja vaativaa työtä, mutta harjoitukseen käytetyt tuntimäärät eivät sellaisenaan takaa laadullisia tavoitteita, eikä niitä pitäisikään liioitella.”

Porvoon viuluakatemiassa nuoria viulisteja opettanut professori Tuomas Haapanen Uusimaa-lehdessä 18.9.2020.

 

Monesti saa kuulla että naiset olisi unohdettu selkeästä syystä. Tuntuu absurdilta ajatella, että naiset olisivat olleet vähemmän musikaalisia kuin miehet, että heidän musiikkinsa olisi unohdettu koska se on huonoa. Päinvastoin – naislaulajana todella nautin siitä, että naissäveltäjien teokset istuvat äärimmäisen hyvin äänelleni.”

Sopraano Kajsa Dahlbäck Kaunis Grani -lehdessä 5.10.2020.