Tuhoutuvia sähkökitaroita, puhuvia päitä ja orkesterisointeja

 

Videoiden ja digitaalitekniikan käyttö on ollut jo pitkään oleellinen osa Auvisen säveltäjyyttä. © Suvi-Tuuli Kankaanpää

Antti Auvisen Digital Madrigalissa nähtävä ja kuultava sähkökitaroiden tuhoutuminen muodostaa kulttuurisesti rajun ja symboliarvoltaan latautuneen elementin.

 

Säveltäminen on monisäikeinen ja vaikeasti määriteltävä prosessi. Usein sen alkuhetkenä on säveltäjän saama tilaus, joka käynnistää luovan koneiston. Joskus taas ideoita voi olla hautumassa pitkäänkin, ikään kuin odottamassa oikeaa hetkeä päästä toteutumaan.

Jälkimmäinen syntytapa toteutui Antti Auvisen (s. 1974) uuden Digital Madrigal –teoksen tapauksessa. Teos on sävelletty Tapiola Sinfoniettan tilauksesta ja saa kantaesityksensä Musica nova –festivaalilla 7. helmikuuta Tapiolasalissa Baldur Brönnimannin johdolla. Idea teoksesta ja osin sen toteutuskin on kuitenkin jo vanhempaa perua.

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

Kimmo Korhonen