Säveltäminen on mahdollista kaikille

 

Helsingin konservatorion sävellysworkshop, huhtikuu 2018. © Markku Klami

Musiikkioppilaitoksissa on otettu säveltämisen opetukseen perinteisestä poikkeava näkökulma: tärkeintä on tekeminen eikä lopputulos. Tärkeänä työkaluna siinä on uusi Opus1.fi-aineistopankki.

 

Säveltäjyyteen on perinteisesti liitetty paljon mystifiointia. On yleinen uskomus, että säveltäjäksi täytyy syntyä tai ainakin tiedostaa jo varhain voimakas kutsumus säveltämiseen. Alaa on jopa pidetty koulutuksen saaneiden ammattisäveltäjien yksinoikeutena. Mutta miksi niin pitäisi olla?

Perinteiseen sävellyskoulutukseen kuuluu mm. eri aikakausien musiikkityylien imitointia, teostyyppeihin tutustumista, teosten analysointia, soitinnukseen perehtymistä, 1900-luvun uusiin suuntauksiin perehtymistä ja musiikkiteknologiaan tutustumista. Sävellyksen opiskelijat tekevät opintojensa aikana sävellysopettajansa johdolla valtavan määrän erilaisia harjoituksia.

Sävellyskoulutuksen tavoitteena on ollut kouluttaa säveltäjiä, jotka tekevät sävelteoksia ja tienaavat ehkä ainakin osan elannostaan säveltämällä. Huomio on teosten aikaansaamisessa.

Koulun ja musiikkioppilaitosten uusissa opetussuunnitelmissa esitetään säveltäjyyteen myös toisenlainen näkökulma: Kaikkia oppilaita tulisi kannustaa omien musiikillisten ideoiden ja ratkaisujen tuottamiseen. Musiikkikasvatuksen professori Heidi Partti on todennut, että sävellyksen alkuopetuksessa tärkeintä ei ole lopputulos vaan itse prosessi, jonka aikana tutkitaan äänen ja musiikin mahdollisuuksia. Painopiste on tekemisessä eikä sävelteoksessa.

Opus1.fi-aineistopankki tarjoaa vastauksen huutavaan pedagogisen tuen ja opetusmateriaalin tarpeeseen. Siellä on käytännön ideoita, tehtäviä ja asiantuntija-artikkeleita. Aineistopankin on toteuttanut Suomen Säveltäjät ry:n opetussuunnitelmatyöryhmä yhteistyössä Musiikinteoria- ja säveltapailupedagogit ry:n kanssa. Samalla on laadittu suositus sävellyksen opetussuunnitelmaksi.

”Pitkän aikavälin tavoitteena on vakiinnuttaa sävellysopetus osaksi musiikkiopistojen arkea. Tällöin toiminta jaettaisiin sävellysohjaukseen ja sävellysopetukseen. Sävellysohjausta tehdään ryhmien kanssa ja sävellysopetus on yksilöopetusta”, kaavailee ryhmän jäsen, säveltäjä Markku Klami.

”Säveltämisen ohjaaminen keskittyy rohkaisemaan oppilaita luovaan toimintaan sekä omaan musiikilliseen keksimiseen. Tällaista sävellyksen alkuopetusta voi antaa kuka vain musiikin koulutuskentällä toimiva pätevä pedagogi.”

Vaikka yhteisöllisyys on tärkeää, tärkeintä on kuitenkin, että oppilaan oma ääni pääsee esiin ja saa tilan kehittyä. Siihen tarvitaan henkilökohtaisia sävellystunteja ja pätevä sävellyksen opettaja.

Suomen Säveltäjät ry onkin painottanut, että sävellysohjausta voi antaa kuka tahansa pätevä musiikkipedagogi, mutta sävellysopettajan pitäisi täyttää vastaavat kelpoisuusehdot kuin musiikkioppilaitoksen instrumenttiopettajan. Sävellysopettajalla pitäisi olla säveltäjän koulutus, ja hänellä pitäisi olla kokemusta säveltäjänä toimimisesta. Maan eri alueet pitäisi myös saada nykyistä tasa-arvoisemmiksi sekä sävellysopetuksen määrän että laadun suhteen.

Säveltämisen opetus ei ole ollenkaan ryppyotsaista, vaan se lähtee leikistä ja luovuudesta.

 

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi