Puhallinmusiikki kaipaa uutta puhtia

 

Helsingin Poliisisoittokunnan ylikapellimestari Sami Ruusuvuori peräänkuuluttaa eri tahojen sujuvampaa yhteistyötä nuorten orkesteriharrastuksen vireyttämiseksi.

Nuukahtamisen merkkejä osoittava nuorten puhallinsoiton harrastus kaipaa uusia ideoita, erityisesti yhteissoiton kehittämisen osalta. Helsingin Poliisisoittokunnan ylikapellimestarin Sami Ruusuvuoren mukaan yksi keino voisi olla sen limittäminen koulujen yhteyteen.

 

Viime Rondossa uutisoitu Taideyliopiston Sibelius-Akatemian sisäänotto on herättänyt Suomen puhallinpiireissä paljon keskustelua. Mukana oli vain kolme suomalaista 21:stä sisään päässeestä. Helsingin Poliisisoittokunnan ylikapellimestari Sami Ruusuvuori jakaa huolen nuorten puhallinsoiton harrastuksen tilasta.

”Ehkä Sibelius-Akatemian sisäänottoon oli tänä vuonna myös käytännön syitä, kun pandemia-aikana koesoitto järjestettiin etänä, jolloin muualta tulevilla oli entistäkin paremmat mahdollisuudet pyrkiä mukaan. Mutta kyllähän tämä on seurausta harrastamisen vähenemisestä, ja tilanne on ollut jo pidempään nähtävillä”, Ruusuvuori pohtii.

”Meiltä puuttuu samanlainen puhallinsoittajien massa, jollainen monessa muussa maassa on ja josta pomppaa lahjakkuuksia myös ammattilaiseksi saakka. Kaikkien tasojen – koulujen, musiikkiopistojen ja orkestereita ylläpitävien tahojen – tulisi puhaltaa tässä yhteen hiileen, jotta saisimme lapset ja nuoret harrastamaan enemmän musiikkia.”

Mutta eikö Suomessa pitäisi olla ”maailman paras” musiikkioppilaitosjärjestelmä, jossa harrastajien massa pääsee soittamisen ilon makuun, ja lahjakkuudet siivilöityvät tehokkaasti? Ruusuvuori näkee silti kehittämisen varaa erityisesti yhteissoitossa:

”Musiikkiopintoja pitäisi rakentaa enemmän yhteissoiton ympärille. Moni musiikkiopisto on päässyt tässä pitkälle, mutta osassa ei ole lainkaan puhallinorkesteria.”

”Koulujen harrastustoimintaa haluttaisiin nyt lisätä, ja tässä olisi sauma saada soittoharrastusta niiden yhteyteen. Monessa maassa tämä toimii erinomaisesti, ja Suomessa esimerkkiä on näyttänyt Kuopio. Miksei se malli ole levinnyt laajemmalti? Olisi oppilaiden ja perheiden etu, jos he voisivat liittää musiikkiharrastuksen koulupäivään.”

Ruusuvuoren mukaan aktiivinen orkesteritoiminta lähtee aina hyvästä, koulutetusta ja motivoituneesta vetäjästä. Jos tämä lähtee pois, koko homma voi kaatua saman tien.

”Nuoriso- ja harrastajaorkesterien johtajien koulutukseen pitäisi panostaa. Voisiko Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen opinnoissa avata enemmän tietä sille, että koulujen musiikinopettajat pystyisivät antamaan soitonopetuksen alkeita? Monella pienellä paikkakunnalla ei ole opettajia esimerkiksi vaski- ja puhallinsoittimiin.”

Yhtä paljon Ruusuvuori on huolestunut aikuisväen puhallinorkesterien tilasta. Hänestä suurin osa niistä potee veren vähyyttä, kun yhteys niiden ja musiikkiopistojen välillä ei toimi. Vanha sidos kattojärjestöihinkään kuten työväenyhdistyksiin ei enää takaa vireyttä. ”Yksi vaihtoehto voisi olla, että nämä orkesterit toimisivat musiikkipiston alla”, hän ehdottaa.

 

”Itse tulen 4000 asukkaan Toholammilta, jossa yhden miehen, Osmo Jämsän, elämäntyön ansiosta on muodostunut todella hieno puhallinorkesteriperinne. Siellä on kasvatettu kymmeniä ammattilaisia. Muistan aina, millainen elämys nuorelle soittajalle oli puhallinorkesterin lisäksi päästä soittajaksi myös torviseitsikkoon, jäseneksi aikuisten porukkaan. Siellä pääsi kuulemaan vanhempien soittajien juttuja, ja heiltä oppikin paljon.”

”Monessa maassa kuten Espanjassa on todella isoja, yli sadan hengen puhallinorkestereita, jotka myös kouluttavat itse omat juniorinsa. Näin syntyy automaattinen yhteys ja siirtymä junioritasolta aikuisorkesteriin. Taso on jossain Valenciassa käsittämättömän hyvä, ja puhallinorkestereilla saattaa olla omat konserttisalinsa ja ravintolansakin.”

Meille Ruusuvuori kaipaisi ainakin systeemiä, jossa yksityisopetus tukisi nykyistä enemmän yhteissoittoa, ja soitonopettajatkin voisivat osallistua orkesteritoimintaan.

”Näinhän tapahtuu monesti musiikkileireillä. Ei sinne mennä yksityistuntien takia vaan soittamaan orkesterissa. Toinen tukipylväs, mitä orkesteritoiminta vaatisi, ovat lasten vanhemmat. Sen voimavaran musiikinopetus on Suomessa hukannut kokonaan. Ei voi kuin kateellisena katsoa, miten urheilupuolella — vaikkapa jääkiekkojoukkueissa – tämä toimii.”

”Esimerkiksi Norjassa soittajien vanhemmat ovat tiiviisti mukana orkesterin hallinnossa ja tukijoukoissa, jopa konserttien järjestäjinä. Heistä voisi löytyä mielettömät verkostot. Suomessa orkesterin johtaja on jätetty liiaksi yksin. 40 lasta voi olla liikaa tehokkaalle työlle. Tueksi tarvitaan soitonopettajia ja vanhempia.”

Harri Kuusisaari

 


 

Joskus Helsingin Poliisisoittokunnan esitys lähenee musiikkiteatteria esimerkiksi poliisileijonan ja rosvon ilmestyessä lavalle.

 

Poliisileijonat ja rosvot vauhdissa

Helsingin Poliisisoittokunta on ainutlaatuinen orkesteri Suomen oloissa, sillä se koostuu musiikin ammattilaisista, jotka käyttävät orkesterityöhön noin 50 prosenttia työajastaan. Osa työskentelee sen lisäksi poliisilaitoksen muissa, useimmiten liikenteenvalvontaan liittyvissä tehtävissä, osa taas täydentää työpalettiaan musiikinopettajina tai freelancereina.

”Pyrkimyksenämme on, että voisimme nostaa soittamiseen käytettyä työaikaa”, Sami Ruusuvuori kertoo. ”Silloin voisimme kehittää valtakunnallista toimintaamme ja osaltamme hoitaa poliisin yhtä tärkeintä tehtävää, eli rikoksen ehkäisemistä.”

Maailmalla poliisisoittokunnat ovat yleisiä ja tärkeimpiä ammattipuhallinorkestereita armeijan soittokuntien rinnalla. Ruusuvuoren mukaan erona on se, että armeijassa on paljon enemmän esiintymisiä oman organisaation edustustilaisuuksissa.

”Rekrytoinnissa haemme ensisijaisesti muusikoita, ja muihin poliisilaitoksen töihin annetaan tarvittaessa koulutus erikseen. Teemme normaalien konserttien ohella valistuskonsertteja lapsille ja nuorille, joissa musiikki ja tärkeä, kyseistä ikäryhmää koskettava asia limittyvät yhdeksi kokonaisuudeksi.”

”Nuorimmille puhutaan mm. liikenteessä liikkumisesta ja kiusaamisesta. Yläkoululaisille suunnitellun Pidä huolta! -konserttisarjan aiheina ovat puolestaan päihteet, seksuaalinen itsemääräämisoikeus, kiusaaminen, sosiaalinen media ja väkivalta. Vanhemmille on tulossa konsertteja, joissa käsitellään erilaisia petoksia, mm. ajankohtaista ongelmaa, huijaussoittoja.”

”Valistuksen rinnalla soitamme viihdyttävää ja teemaa tukevaa musiikkia, ja teemme isoa, elävää puhallinorkesteria tutuksi. Joskus laulu tulee mukaan, ja esitys lähenee musiikkiteatteria esimerkiksi poliisileijonan ja rosvon ilmestyessä lavalle. Kokonaisvaltainen heittäytyminen on tärkeää.”

Helsingin Poliisisoittokunta valistuskonsertissaan nuorisolle.