Myrkyllisiä toistoja vai luovaa musisointia?

HARJOITTELU - ossitanner
Sibelius-Akatemiassa ensimmäistä vuottaan opiskeleva Ossi Tanner, 18, tähtää harjoittelullaan keskittyneeseen ja kuuntelevaan tekemiseen. ©Emma Lauma

 

Musiikinopiskelijan arki on soitonharjoittelua. Harjoittelu tulee eteen jo pienten musiikkiopistolaisten kanssa, ja varsinkin ammattitasolla se on välttämätöntä. Mutta riittääkö harjoittelu vai tarvitaanko myös lahjakkuutta?

 

Luova soitonharjoittelu on mekaanisen toistamisen vastakohta. Toistaminen on tapa oppia, kuten myös matkiminen. Syvällisemmin voi kuitenkin oppia, kun sukeltaa omaan luovuuteensa.

”Millä toisella tavalla säveltäjä olisi voinut säveltää tämän?” kysyy Niklas Pokki, joka on Sibelius-Akatemian pianopedagogiikan lehtori ja opettaa myös Turun konservatoriossa.

”Korvamme tottuvat kappaleen musiikilliseen ja psykologiseen sisältöön, joten on tärkeää löytää tapa harjoitella tuorein korvin. Kun harjoittelee paljon, täytyy taistella tottumista vastaan.” Pokki sanoo luennollaan Sibelius-Akatemian pianoseminaarissa.

Keinot soittaa toisin ja vertailla eri vaihtoehtoja lisäävät Pokin mukaan soitonopiskelijan ymmärrystä teoksesta. Pienten variaatioiden tekeminen, esimerkiksi oman melodian säveltäminen, voi olla ensiaskelia musiikilliseen keksintään ja luovaan harjoitteluun.

HARJOITTELU- niklaspokki
Sibelius-Akatemian pianopedagogiikan lehtori Niklas Pokki ©Emma Lauma

 

Luova tapa harjoitella ja keksiä eri versioita musiikista vaikuttaa oppilaan musiikkisuhteeseen. Suhde jää Pokin mukaan vaillinaiseksi, jos oppilas ainoastaan toistaa opettajan perässä.

”Jo viisivuotias voi keksiä melodian, johon opettaja tekee säestyksen. Näin oma kappale on syntynyt.” Pokki kertoo.

 

Tekniikasta tulkintaan

Espoon musiikkiopiston viulunsoiton lehtori Joanna Hyrsky opettaa 10-vuotiasta Nea Litä Espoon Tapiolassa. Tunti alkaa asteikkojen soittamisella ja etenee pian esitettävien kappaleiden harjoitteluun.

”Tekniset harjoitukset ovat hauskoja! Tekniikka on loppujen lopuksi sitä varten, että soittaja voi ilmaista, mitä säveltäjä on halunnut sanoa. Jos tekniikka ei ole kunnossa, se on kuin maalarilta puuttuisi värejä paletista” Hyrsky sanoo.

Nea Li soittaa tunnollisesti ja Hyrsky kyselee häneltä, mitä voisi parantaa ja miten sen voisi tehdä. Suurimman osan tunnista Li soittaa yhdessä opettajansa kanssa tai itsekseen keskittyen aina opettajan pyytämään asiaan, esimerkiksi puhtauteen.

”Asiat pitää eritellä. Käytän usein erilaisia teemoja, kuten puhtaasti, hyvällä äänellä, hyvällä kielen- tai asemanvaihdolla ja niin edelleen. On tärkeää, että on selkeitä työsuunnitelmia. Keskittyy ensin yhteen ja sitten toiseen asiaan, joka yhdistetään edelliseen”, Hyrsky sanoo.

Myös Niklas Pokki mainitsee keskittymisen haasteen. Hänellä kesti sanojensa mukaan vuosia, ennen kuin oivalsi, että keskittyminen vaatii kohteen.

”Jos vain hokee itselleen, että keskity nyt, niin ei se onnistu. Täytyy valita se, mihin milloinkin keskittyy”, Pokki sanoo.

Sibelius-Akatemiassa ensimmäistä vuottaan opiskeleva Ossi Tanner, 18, tähtää harjoittelullaan keskittyneeseen ja kuuntelevaan tekemiseen. Rauhallinen ympäristö edesauttaa keskittymistä ja mielenkiintoiset kappaleet syventävät kokemusta.

Tanner ei soita kappaleita paljon läpi, eikä toista turhaan. Hän tähtää oman soittonsa kuuntelemiseen ja merkitsee nuottiin mieleen juolahtavia asioita.

”En paukuta pianoa, vaan soitan enemmän kuuntelevasti. Asun kerrostalossa, joten mietin myös naapureita.” Tanner sanoo.

 

Toistoja vai variointia?

Soittimen hallitseminen vaatii toistoja, mutta toistamisen tapa pitäisi Niklas Pokin mukaan olla luova, monipuolinen ja muunteleva. Harjoittelun tulisi olla leikkimistä, ja vielä aikuisenkin pitäisi ottaa löytöretkeilijän asenne.

”Kymmenennen toiston jälkeen kohta usein huononee. Sata toistoa on myrkkyä.” Pokki sanoo.

Harjoittelun ja ohjelmiston monipuolisuus ovat Pokin mukaan oleellisia. Myös Hyrskyn mukaan kappale kannattaa käydä läpi erilaisin harjoittein.

Harjoittelusta puhuminen on Pokin mukaan tärkeää, ja on opettajan tehtävä ottaa esiin opiskelutaidot ja suhde harjoitteluun.

HARJOITTELU-joannahyrsky1
Espoon musiikkiopiston viulunsoiton lehtori Joanna Hyrsky ©Emma Lauma

 

”Koen epäonnistuneeni opettajana, jos kysyn monien yhteisten vuosien jälkeen oppilaalta, miten tämä kohta pitäisi harjoitella ja hän ei osaa sanoa. Tarkoituksenani on antaa oppilaalle niin sanottu ”survival kit”, harjoitustyökalut, tulevaisuutta varten.” viulisti Joanna Hyrsky sanoo.

Oppilaan motivaatio on opettajan vaikeimpia haasteita. Oppilaat ovat pääsääntöisesti tunnilla yhden päivän viikossa, ja loput kuusi päivää innostusta pitäisi pitää yllä. Tunnin aikana opettajan tehtäväksi jää inspiroida oppilasta harjoittelemaan ja pitää motivaatiota yllä sekä tietysti antaa työkaluja harjoittelun toteuttamiseen.

Pokin mukaan motivaation säilyttämisessä opettajan oma esimerkki on tärkeä. Kun opettaja on innostunut, oppilaalle syntyy tunne, että musiikki on arvokas asia.

Myös sosiaalinen ympäristö määrittää musiikin arvon oppilaalle. Yksikin musiikista innostunut ystävä voi muuttaa soitonharrastajan käsitystä ja inspiroida tätä soittamaan enemmän. Lisäksi yhteissoitto ja kamarimusiikki voivat olla avaimena musiikista innostumiseen.

 

Perhe tukijoukkona

Soittoharrastuksen alkuvaiheessa vanhempien läsnäolo on tärkeää sekä Pokin että Hyrskyn mielestä. Alussa oppilaalla ei vielä ole valmiuksia itsensä arviointiin, jolloin vanhemman apu kotona on suurta. Joillain valmiudet kehittyvät aikaisemmin kuin toisilla ja vanhemman henkinen tuki onkin Pokin mukaan kaikkein tärkeintä.

”Lapsen takana on perhe, joka mahdollistaa säännöllisen harjoittelun. Vanhempien rooli on älyttömän merkittävä.” Hyrsky sanoo

Teinitkin tarvitsevat edelleen tukea, vaikka itsenäistyminen onkin yksi askel soittoharrastuksessa. Vanhempien tuki voi kuitenkin olla myös taloudellista, kuten soittimeen panostamista tai kurssimaksujen kustantamista.

Nea Li käy viulutunnilla kahdesti viikossa. Se on Joanna Hyrskyn mukaan hyvä, sillä näin mahdollisuus, että oppilas harjoittelee virheitä, on pienempi.

”Tärkeää on pohtia ensin, mitä tehdään, jottei opita virheitä. Kappaleen alkuvaiheessa tutkitaan kappaletta, perehdytään säveltäjään ja aikakauteen, analysoidaan teoksen nimi ja tutkitaan termit. Näin perusasiat ovat tehtynä, kun kappaleen soittaminen aloitetaan”, Hyrsky sanoo.

Miten sitten voi harjoitella tehokkaasti ja laadukkaasti? Hyrsky sanoo, että kaiken a ja o on hitaasti harjoittelu. Toistaminen on hänen mukaansa tehokasta silloin, kun toistetaan oikein. Jos oppilas oppii toistamaan asiaa väärin, sen kitkeminen on suuren työn takana.

Pokki kutsuu yhtä tehokasta tapaa harjoitella ”menopaluu-harjoitteluksi”. Siinä harjoittelija soittaa tiettyä pätkää yhden session verran, tekee välillä jotain muuta, ja palaa taas harjoittelemaan samaa pätkää. Tätä toistetaan, kunnes pätkä on hallussa. Tämä tuo harjoitteluun lisää tehoa, sillä tutkimuksilla on osoitettu, että ihminen alkaa tietyn ajanjakson jälkeen unohtaa oppimaansa. Menopaluu-harjoittelulla pyritään lyhyessä ajassa oppimaan vaikeita paikkoja ja välttämään unohtamista.

Ossi Tanner harrastaa menopaluu-harjoittelua. Hän harjoittelee vuorotellen niitä paikkoja, jotka ovat vaikeita.

”Keskityn vaikeimpiin kohtiin tai niihin, mitä en vielä osaa. Opetteluvaiheessa jaan kappaleen kokonaisuuksiin”, Tanner sanoo.

”Minusta rytmeissä soittaminen on hauskaa”, Li kertoo.

HARJOITTELU- nea_tunnilla
”Opettajani on sanonut, että minun pitäisi harjoitella puolitoista tuntia päivässä”, Nea Li sanoo. ©Emma Lauma

 

Kuinka paljon on tarpeeksi?

Harjoittelusta puhuttaessa nousee aina esiin kysymys, kuinka paljon harjoittelua tarvitaan. Tanner sanoo olevansa tyytyväinen päiväänsä, jos saa 4–5 tuntia keskittynyttä harjoittelua kasaan.

”Opettajani on sanonut, että minun pitäisi harjoitella puolitoista tuntia päivässä”, Nea Li sanoo.

”Jauhaminen ja määrä eivät riitä, vaan tarvitaan inspiroitunutta harjoittelua. Ei kannata harjoitella enempää kuin pystyy ottamaan vastaan.” Pokki kertoo.

”Mittarin pitäisi olla se, kuinka kauan jaksaa harjoitella innostuneesti. Harjoittelun laatu ja määrä ovat tärkeimpiä, ja laatua on kehitettävä jatkuvasti. Ammattimaisen harjoittelun ei pitäisi jäädä kovin paljon alle neljän tunnin.” Pokki sanoo.

Lahjakkuus on termi, joka nousee usein esiin soittamisesta puhuttaessa. Pokin mukaan lahjakkuus lisääntyy ja jalostuu harjoittelemalla.

”Ihminen kehittyy tekojensa myötä. Siksi synnynnäistä lahjakkuutta ei välttämättä tarvita, harjoittelu riittää. Harjoittelun määrä, laatu ja asenne ratkaisevat paljon enemmän kuin lahjakkuus.” Pokki sanoo.

Hyrskyn mukaan lahjakkuutta on olemassa ja se ilmenee musiikillisessa keksinnässä ja siinä, että joku soittaa suoraan sydämestä. Lahjakkuutta tarvitaan Hyrskyn mukaan menestykseen.

”Ilman lahjakkuutta voi päästä tietylle asteelle, mutta tuskin eturivin muusikoksi. Lahjakkuus on lämpöä soitossa, se koskettaa. Lahjakkaat lapset pyrkivät luontaisesti musikaaliseen ilmaisuun.” Hyrsky sanoo.

 

Unelmat ja tavoitteet

Tavoitteet ovat tärkeä osa soitonharjoittelua. Olisi hyvä suunnitella välitavoitteita, niin sanottuja etappeja, joissa tulisi olla.

Pianisti Ossi Tannerin tavoitteena on lyhyellä tähtäimellä seuraava soittotunti tai konsertti ja pitkällä aikavälillä tekniikan ja ilmaisun kehittäminen.

”Suurista teoksista saa aina valtavaa energiaa. Sellaista, että haluaa jonain päivänä vielä päihittää ne.” Tanner kuvailee.

”Yleisunelmat ovat hyviä. Se, mitä osaa kaivata, on usein saavutettavissa.” Niklas Pokki sanoo.

Teksti ja kuvat Emma Lauma