Musiikkia erilaisille oppijoille

Resonaarilaiset keikalla. Konsertin jälkeen kukitus ja yhteiskumarrus. Sari Näsälä

Lasten lisääntyvät oppimisen ongelmat, erilaisten oppijoiden asema ja väestöryhmien eriarvoistuminen luo musiikkikasvatukselle uusia haasteita.

 

Musiikin perusopetuksen saavutettavuus eri kansalaisryhmissä on nousemassa kuumaksi koulutus- ja kulttuuripoliittiseksi kysymykseksi, kun lasten määrä suhteellisesti pienenee, maahanmuuttajien määrä kasvaa ja alueitten välinen eriarvoistuminen uhkaa. Myös koulun perusopetus kohtaa uudenlaisia pedagogisia haasteita oppilaiden erilaisten oppimisongelmien lisääntyessä.

Musiikkioppilaitokset eivät pääse tätä tilannetta pakoon, vaan niiden odotetaan kantavan oma kortensa kekoon yhteiskunnan eriarvoistumisen ehkäisemisessä. Taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin 2017 on kirjattu, että oppimäärää voidaan tarvittaessa yksilöllistää vastaamaan oppilaan opiskelu- ja oppimisedellytyksiä. Käytännössä se tarkoittaa, että myös erilaiset oppijat tulisi huomioida oppilaitoksen opetuksessa.

Taiteen perusopetus on perinteisesti mielletty – myös taiteen perusopetuslaissa (L 633/1998) – ensisijaisesti lapsille ja nuorille järjestettäväksi opetukseksi. Musiikkioppilaitosten oppilaat valitaan edelleenkin usein pääsykokeilla, eli oppilasaines on valikoitunutta. Mutta toteutuuko silloin tasa-arvo? Tätä laaja-alaista kysymyskenttää taiteen opetuksen eri alueilla tutkii muun muassa Taideyliopiston koordinoima ARTSEQUAL -hanke.

Musiikin perusopetuksen kentällä on toki jo herätty. Helsingissä sijaitseva musiikkikeskus Resonaari on edelläkävijä musiikin erilaisten oppijoiden opetuksessa. Myös monet yksittäiset opettajat haluavat, että lähtökohta opetuksessa pitäisi olla oppilaan musiikillisten taitojen kehittämisessä riippumatta siitä, millaiset oppilaan musiikilliset valmiudet ovat.

 

Jokaisella oikeus oppia

Musiikkikeskus Resonaarin musiikkikoulu sijaitsee Helsingin Kulosaaressa rauhallisella asuinalueella. Siellä on noin 300 oppilaasta. Suurin yksittäinen kohderyhmä on kehitysvammaiset ihmiset, mutta oppilaita on lukuisista erilaisten oppijoiden ryhmistä, joilla on jokin soittamisen oppimista selvästi rajoittava tekijä. Resonaarin toiminta lähtee kuitenkin siitä, että jokaisella ihmisellä on jonkinlainen oppimisen potentiaali ja jokaisella tulee olla oikeus oppia musiikkia.

Resonaari toteuttaa musiikin perusopetuksen laajan oppimäärän mukaista opetussuunnitelmaa, eli opiskelu on tavoitteellista ja tasolta toiselle etenevää.

”Jokaisella oppilaalla on henkilökohtainen opiskelusuunnitelma. Pedagogien tehtävänä on kehittää keinot, joilla musiikki voidaan tehdä oppilaalle ymmärrettäväksi ja oppiminen voi päästä alkuun”, keskuksen johtaja Markku Kaikkonen kertoo.

”Opetuksen alussa arvioidaan oppilaan valmiudet, ja erityisesti kiinnitetään huomiota vuorovaikutustaitoihin. Opettajan pitää pystyä luomaan oppilaaseen kontakti, jotta syntyy opettaja-oppilas -suhde. Silloin oppimista voi tapahtua ja musiikin opiskelusta voi olla oppilaalle hyötyä. Jos kuitenkaan kontaktia ei synny, yritetään jollain tavalla vahvistaa ihmisen perusvalmiuksia esimerkiksi ohjaamalla hänet terapiapalvelujen tai kuntoutuksen piiriin.”

Resonaarin oppilaiden oppiminen on usein hyvin hidasta. Jonkun oppilaan kohdalla voidaan jo etukäteen tietää, että hän ei tule koskaan oppimaan tiettyjä asioita.

”Oleellista on löytää keinot, joilla oppilas saadaan kiinnostumaan harjoittelusta ja kiinnittymään musiikkiin. Meri Louhos on sanonut, että ’kun tykkää niin oppii, ja kun oppii niin tykkää’. Puhutaan myös Big smile -ilmiöstä. Kun oppilas saa onnistumisen elämyksen, se on valtava kokemus ja vahvistaa oppilaan minäpystyvyyttä”, Kaikkonen pohtii.

”Erilaiselle oppijalle ei voida asettaa oppimisessa pitkän aikavälin tavoitetta, mutta oppilaalle voidaan tarjota oppimisen haasteita ja pyrkiä vahvistamaan hänen heikkoja osa-alueitaan.”

Resonaarilaisia lavalla. Vasemmalla Markku Kaikkonen. © Helmi Uusitalo

Resonaarin uusi OPS

Resonaarin musiikkikoulun opetussuunnitelmassa erityinen painotus on oppimäärän yksilöllistämisessä. Perusopinnoissa keskeisenä lähtökohtana on vuorovaikutustaitojen kehittäminen ja oman instrumentin perusasioitten haltuun ottaminen.

Syventävien opintojen keskeinen ero suhteessa perusopintoihin näkyy oppijan roolin muuttumisena yksilölähtöisestä opetuksesta yhteismusisointiin osallistuvaksi toimijaksi (bänditoiminta), missä tavoitteita asetetaan yksilöllisten tavoitteiden rinnalla myös ryhmäkohtaisesti. Esiintymisistä ja erilaisiin projekteihin osallistumisesta tulee musiikin syventävissä opinnoissa yhä olennaisempi osa opiskelua.

Resonaarissa on hyvin monenlaisia projekteja, joissa aiheena voi olla esimerkiksi säveltäminen, musiikkiteknologia, teatteri- tai tanssiteatterimusiikki, äänittäminen tai musiikkivideo ja taiteidenvälisyys. Niihin osallistuminen arvioidaan oppilaskohtaisesti sen mukaisesti, mikä palvelee parhaiten oppijan muusikkouden ja musiikillisen toimijuuden kasvua.

 

Ihmeitäkin voi tapahtua

”Opettajan täytyy löytää paras tapa kehittää oppilaan muusikkoutta monipuolisesti. Sama koskee tietenkin myös tavallisia musiikkioppilaitoksia. Mutta erilaisten oppijoiden kanssa tilanne on tavallaan selkeämpi, kun ongelmien ratkaisussa on päästävä eteenpäin”, Kaikkonen painottaa.

Kun oppilaalle on annettu perusvalmiuksia ja jaksetaan olla kärsivällisesti oppilaan kanssa yhteisessä prosessissa, ihmeitäkin voi tapahtua, kun olosuhteet ovat otolliset.

”Tästä on huippuesimerkkinä Pertti Kurikan Nimipäivät -yhtye. Kun olosuhteet olivat hyvät, syntyi bändi, joka päätyi lopulta Euroviisuihin”, Kaikkonen hehkuttaa.

Resonaari perustettiin vuonna 1995 Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen lehtori Petri Lehikoisen aloitteesta, ja hän pyysi toimintaan mukaan sen nykyiset johtajat Markku Kaikkosen ja Kaarlo Uusitalon.

”Petri Lehikoisen visiot osaamiskeskuksesta, jossa on musiikinopetusta ja monenlaista musiikkitoimintaa, tutkimusta ja oppimismateriaalien kehittämistä, on toteutunut. Ainoastaan kirjaston kehittäminen on jäänyt toteuttamatta.”

”Toiminnan kehittämisessä on kuitenkin vielä haasteita. Yksi iso haaste on oppimisen arvioinnin kehittäminen ja erityisesti sen määritteleminen, miten oppilas siirtyy tasolta toiselle. Mutta kannattaa tulla meidän oppilaskonserttiin! Bändisoitossa näkee, millaista voi olla oppilaidemme musiikillinen kehitys”, Markku Kaikkonen kertoo ja hymyilee tyytyväisenä.

Resonaari on löytänyt toimintatavat, joilla vaikeastikin oppimisrajoitteinen ihminen voi kiinnittyä musiikkiin ja siirtyä yhteisön marginaalista sen keskukseen. Silloin hän on aktiivinen musiikillinen toimija ja täyttää musiikkikasvatuksen perustarkoitusta.

 

Tasavertaisuutta lisäämään

Trumpetinsoiton lehtori Lotte Nyberg näkee musiikinopetuksen saavutettavuuden ja ihmisten tasavertaisuuden musiikkiopintoihin pääsemisessä tärkeänä haasteena, joka ravistelee musiikkioppilaitosten kasvatusideologisia perusteita.

”Meillä pitäisi olla päämääränä mahdollistaa se, että kaikilla lapsilla ja nuorilla, jotka haluavat tehdä työtä soitto- tai lauluopintojen eteen, olisi mahdollisuus opiskella musiikkiopistossa tasavertaisesti. Mutta meillä on tiettyjä perinteitä, jotka ovat esteenä tasavertaisuuden toteutumiselle”, hän sanoo.

”Esimerkiksi musiikkiopistojen pääsykokeilla pyritään löytämään sellaisia oppilaita, joilta opiskelu sujuu mahdollisimman vaivattomasti, ja tämä yhtälö pitäisi nyt kääntää päälaelleen. Opettajan työnä ei ole vain toimia helpoimmin opetettavien lasten kanssa, vaan musiikinopetuksen tehtävänä on tuoda merkityksellisiä asioita myös erilaisten oppijoiden arkeen, ja ei ainoastaan lasten vaan myös aikuisten ja ikääntyvien ihmisten arkeen”, Lotte Nyberg linjaa.

Kun oppilasaines muuttuu, myös opettamisen tapojen on muuttava. Perinteiset pedagogiset menetelmät eivät välttämättä enää toimi erilaisten oppijoiden opetuksessa, ja tämä tilanne voi pelottaa monia opettajia.

”Perinteisen koulutuksen saaneet opettajat kokevat riittämättömyyden tunnetta. Olisi toivottavaa, että soitonopettajien koulutukseen sisällytettäisiin enemmän erityspedagogiikan koulutusta. Tällä hetkellä tilannetta yritetään kuroa kiinni erilaisilla hankkeilla, esimerkiksi SATA2-hankkeella.*”

”Erilaista oppijaa ei voida lähestyä opettajan auktoriteetin kautta. Se ei toimi, vaan oppilaan oma sisäinen motivaatio täytyy löytää. Mutta kaikki luovat opetusmenetelmät, joissa oppilas voi ammentaa itsestään – olla itse tekijänä, luojana, improvisoijana, säveltäjänä – tukevat erilaisen oppijan opettamista.”

”Kun oppilas lähtee soittotunnilla toimimaan luovasti ja dynaamisesti, liikkumaan, jopa tanssimaan, alkaa oppilas–opettaja -suhdekin muotoutua toisenlaiseksi. Opettaja ohjaa oppimista, mutta oppilas ja opettaja ovat enemmän tasavertaisina musiikin edessä iloitsemassa oppimisesta ja musiikin elämyksekkyydestä”, Nyberg pohtii.

 

Yhteistyö perheiden kanssa

Nyberg on suorittanut musiikkipedagogina ylemmän AMK -tutkinnon ja opiskellut avoimessa yliopistossa erityispedagogiikkaa.

”Suomalaisista ihmisistä 5-20%:lla on jonkinlainen oppimisen vaikeus (riippuen siitä, mistä näkökulmasta asiaa on tutkittu). Suurin osa musiikkioppilaitosten oppilaiden oppimisen vaikeuksista on lukemisen vaikeuksia, ja lisäksi on tarkkaavaisuuden ja keskittymisen vaikeuksia.”

”Tutkimus on osoittanut, että motoriikan ja lukemisen vaikeuksien välillä on selkeä yhteys, eli motorinen vaikeus ennustaa lapselle lukemisen vaikeutta. Varsin yleinen on myös laskemiskyvyn vaikeus, joka on 3–7% lapsista. Silloin laskutoimitusten tekeminen on vaikeaa, ja se voi vaikeuttaa soitonopiskelua.”

”Monet lapsen oppimisen vaikeudet eivät kuitenkaan johda diagnoosiin. Mutta vaikka lapsella ei olisi diagnosoitua ongelmaa, hän voi tarvita oppimisen tukea. Musiikkiopiston ja perheen vuorovaikutus on ensisijaisen tärkeää varsinkin erilaisten oppijoiden kanssa.”

”Musiikkiopisto voisi kehittää huoltajien kanssa tapahtuvaa vuorovaikutusta. Perheet täytyy pitää mukana lapsen oppimisessa. Omassa opetuksessani toimivimpia ryhmiä ovat ne, joissa huoltajat ovat mukana. Huoltaja voi myös odottaa luokan ulkopuolella, mutta tärkeintä on, että huoltajaan on yhteys. Kaikenlainen avoimuus keskustella huoltajien kanssa ongelmista ja onnistumisista kannattaa ja tukee lapsen oppimista”, Nyberg kertoo.

”Myös koulun kanssa voitaisiin tehdä yhteistyötä, jos huoltajat antavat siihen mahdollisuuden. Koulussa on käytössä yleinen tuki, tehostettu tuki ja erityinen tuki. Huoltajat voisivat olla välittäjinä yksityisyyden muurin yli. Keskustelu kolmikantaperiaatteella oppilaan oppimisen tukemisesta huoltajien, koulun ja musiikkiopiston välillä voisi vahvistaa oppilaan tukiverkkoa.”

 

Jyrki Lähteenmäki

 

Katso : Luovilla harjoitteilla helpotusta

* SATA2- eli Saavutettava taideharrastus 2 -hankkeessa rakennetaan toimintamalleja, jotka tukevat lastenkulttuurikeskusten ja taiteen perusopetuksen saavutettavuutta. Tavoitteena on, että myös erityistä tukea tarvitsevat lapset ja nuoret voivat helposti osallistua taiteen perusopetukseen ja lastenkulttuurikeskusten toimintaan.