Musiikki on megavitamiinia aivoille

 

Sinkkonen luennoi aiheesta “Lapsi ja musiikki” Mikkelin musiikkijuhlilla, joilla tänä vuonna oli huomioitu erityisesti lapsiperheet.

Musiikilla on kaiken muun hyvän ohella myös vaikutusta lapsen aivojen toimintaan ja turvallisen kiintymyssuhteen muodostumiseen hoivaavan aikuisen kanssa. Nykytiedon valossa varhainen vuorovaikutus, emootiot ja aivojen kehitys muodostavat kokonaisuuden, joka on pohja lapsen psyykkiselle kehitykselle.

 

Tänä vuonna Mikkelin musiikkijuhlilla oli huomioitu erityisesti lapsiperheet. Ohjelma sisälsi lapsille sopivien konserttien ohella tunnetun lastenpsykiatrin, Jari Sinkkosen, luennon aiheesta “Lapsi ja musiikki“. Sinkkonen on toiminut psykiatrin ammatin lisäksi huilistina ja musiikkipedagogina.

Sinkkonen nostaa vuorovaikutuksen keskeiseksi elementiksi, kun puhutaan musiikin vaikutuksesta lapsen kehitykseen. ”Musiikki aktivoi samoja aivoalueita kuin kiintymyssuhdekin”, Sinkkonen tiivistää ja jatkaa: ”Musiikki on emotionaalisen kommunikaation muoto lapsen ja aikuisen välillä”.

Vanhemman musisoidessa iloisesti musiikkiin sisältyvä tunnelataus siirtyy lapseen, joka vastaa äännellen ja liikehtien, mikä puolestaan lisää aikuisen riemua. Syntyy kokemus yhteisestä jakamisesta. Sinkkonen itse tunnustautuu klassisen musiikin, kuten Wagnerin ja Mahlerin ihailijaksi, mutta hänen mukaansa lapselle voi soittaa myös Led Zeppeliniä tai Olavi Virtaa. “On hyvä, jos lapsi kuulee monenlaista musiikkia: musiikkia, joka aktivoi motorisesti ja musiikkia, joka vaikuttaa tunteisiin”, Sinkkonen pohtii.

Sikiö reagoi kuuloärsykkeisiin 22.–24. raskausviikosta alkaen. Kohtuun kuuluu äidin sykkeen ja puheäänen ohella musiikkia. Sinkkonen kuvailee esimerkkiä, jossa isosisko soitti Vivaldin konserttoa vauvan ollessa äidin vatsassa. Synnyttyään vauvan reaktioista ja liikekielestä havaitsi, että se selkeästi tunnisti konserton.

Usein lapsen ensimmäinen lelu on pehmeästä kankaasta tehty hahmo. Rievun eli siirtymäobjektin avulla pienokainen säätelee ahdistusta olleessaan erossa turvallisesta aikuisesta. Sinkkonen kertoo, että äänikin voi toimia siirtymäobjektina. Monessa perheessä on käytössä jokailtainen unilaulu, jolla lapset rauhoitellaan nukkumaan. Laulusta voi tulla turvariepu, jonka katoamista ei tarvitse pelätä. Sinkkonen muistuttaa: ”Lapsi voi myös omalla ääntelyllään palauttaa mieleensä lohduttavan äidin.” Oletko sinä joskus hyräillyt jännittävässä tilanteessa lapsuudesta tuttua melodiaa?

Tunteet ja musiikki

Turvallisuuden tunteen ohella musiikki virittää ihmisessä valtavan monenlaisia affekteja, Sinkkonen valaisee. Hän jakaa musiikkiin liittyvät tunneilmiöt kahteen osaan. Musiikki voi herätellä muistoja, jolloin jokin kappale assosioituu merkitykselliseen kokemukseen, kuten lapsen syntymään tai rakastetun ensikohtaamiseen. Musiikki voi toimia myös “puhtaan tunteen” ilmentymänä, jolloin kappale synnyttää kuulijassa esimerkiksi surun, vaikkei tämä olisi surullinen.

Esimerkkinä musiikkiin eläytymisestä Sinkkonen mainitsee YouTubesta löytyvän “emotional baby” -videon, jossa vasta 10 kuukauden ikäinen vauva itkee kyyneleet valuen äidin laulaessa haikeaa laulua. “Musiikki on tunteiden kuvaamista ja tunteiden peilaamista”, Sinkkonen kiteyttää. Sinkkosen mukaan musiikki ja luovuus kehittävätkin empatiakykyä.

”Musiikki on emotionaalisen kommunikaation muoto lapsen ja aikuisen välillä”, Jari Sinkkonen korostaa. Vanhemman musisoidessa iloisesti musiikkiin sisältyvä tunnelataus siirtyy lapseen.

Sinkkonen selventää mantelitumakkeen reagoivan erityisesti iloiseen musiikkiin. Surumielinen ja lempeitä tunteita kuvaava musiikki sen sijaan aktivoi hippokampusta, joka on aivojen tärkeä muistikeskus ja keskeinen alue stressin säätelyssä. Aivojen etuosassa sijaitseva accumbens-tumake puolestaan on yhteydessä väristyksiä ja haltioitumista aiheuttavaan musiikkiin, josta esimerkkinä Sinkkonen mainitsee Rahmaninovin 3. pianokonserton finaalin. On mielenkiintoista pohtia, herättävätkö Rahmaninovin sävelet väristyksiä kaikissa ihmisissä vai edellyttääkö haltioituminen kyseisen musiikkityylin tuntemusta.

Lapsen musiikkiharrastus

Sinkkonen nostaa esille musiikin kuuntelun ohella myös soittoharrastuksen. Soittaminen stimuloi aivoja monipuolisemmin ja eri alueilta kuin pelkkä kuunteleminen. Esimerkkinä Sinkkonen mainitsee lihasmuistin. Myös soitonopettajan ja oppilaan välinen suhde on ainutlaatuinen.

“Suhde on intensiivinen ja siihen heijastuu monenlaisia psyykkisiä ilmiöitä”, Sinkkonen kertoo ja havainnollistaa: “Opettajasta tulee oppilaalle uusi kiintymyskohde, joka voi olla jopa korjaava kokemus”. Hän vertaa yksilöllistä musiikinopetusta psykoterapiaan: ”Suhde voi olla jopa terapeuttinen, vaikkei opettaja tietoisesti ryhtyisi terapeutiksi.” 

Musiikinopiskelun tiiviissä ihmissuhteissa on myös varjopuolia. Sinkkonen luonnehtii lapsen, vanhemman ja opettajan suhdetta kolmioksi, jossa kaikkien narsismi on liossa.

“Jos lapsi on opettajan tai vanhemman psyykkinen jatke, toiveiden tynnyri, seuraamukset ovat vahingollisia lapsen kasvulle”, Sinkkonen kiteyttää.

Hän kehottaa tarkkailemaan lapsen kasvoja, millä mielellä lapsi menee soittotunnille, ja arvioimaan, toimiiko opettajan ja oppilaan välinen suhde. Sinkkonen painottaa myös yhteissoiton merkitystä ja kuvailee tunnetta, kuinka esimerkiksi musiikkileirillä oppilasorkesteri saa alkukaaoksesta huolimatta valmiiksi esitettävän teoksen. “Itsetunto vahvistuu, kun lapsi saa kovan työn jälkeen kehuja”, Sinkkonen painottaa.

Soittoläksyjen harjoittelu saattaa olla ajoittain haasteellista perheessä kuin perheessä. Harjoittelusta ei Sinkkosen mukaan saisi tulla pakkopullaa. Opettaja voi antaa oppilaalle raamit, minkä verran olisi hyvä harjoitella. Oppilas saa vapauden valita, miten hän jakaa harjoitteluajan saavuttaakseen harjoittelutavoitteet. Aikuinen voi auttaa lasta arvioimaan, milloin on sopiva aika levolle ja harjoittelulle.

Sinkkonen muistuttaa, että aivojen megavitamiinistakin voi saada yliannostuksen. Hän ei suosittele lapsille ja nuorille “multitaskingia”, jolloin musiikki soi kaikenaikaa läksyjä ja muita askareita tehdessä. Sinkkonen jättäisi luurit pois korvilta myös luonnossa liikkuessa: “Luonnon omat äänet riittävät.”

Mirkka Auvinen