Soittamisen ilo kuuluu myös aikuiselle

 

Janne Hanhijärvi johtaa Musisoinnin ilo -sinfoniaorkesterin kenraaliharjoitusta Leppävaaran kirkossa marraskuussa 2016.

Miksi musiikkiopistojen tarjonta on suunnattu vain nuorille? Miksi opiston jo aikanaan käyneiden aikuisten valtava reservi on unohdettu lähestulkoon kokonaan? Musiikkiopisto Juvenalia on pilotoinut Musisoinnin ilo- hankkeen näiden ongelmien ratkaisemiseksi.

 

Koko Suomen musiikkioppilaitosjärjestelmä on syntynyt siitä ajatuksesta, että annetaan nuorisolle perusvalmiudet, jotka mahdollistavat ammatilliset jatko-opinnot. Niihin kuitenkin lähtee vain muutama prosentti. Viime aikoina opetuksessa onkin pyritty nostamaan esiin enemmän tavoitteellisen harrastuksen lähtökohtia, sillä musiikin ihmistä psykofyysisenä kokonaisuutena kehittävä vaikutus on lukuisin tutkimuksin todistettu.

Silti tarjonta suuntautuu yhä pääasiassa nuorille. Musiikkiopiston jo aikanaan käyneet mutta muille aloille suuntautuneet aikuiset ovat valtava reservi. Sen voi laskea jo sadoissatuhansissa ihmisissä, ja joukko vain kasvaa. Sen jatkohoidon laiminlyönti on järjestelmän suuri heikkous.

Heille on tarjottu omakustanteisia vapaita osastoja. Niiden ongelmana on kuitenkin sitovuus, jollaiseen ei työn ohessa aina ole mahdollisuutta. Opetus on myös verrattain kallista.

Ilona Jännes, Noora Hirvelä, Johannes Sippola ja Kaisa Hautsalo-Perälä ovat Juvenalian Musisoinnin ilo -ohjelman huilisteja.

Toisaalla ovat kansalais- ja työväenopistot, joiden tehtäviin aikuisten harrastustoiminta periaatteessa kuuluu. Siellä ongelmana on kuitenkin riman alhaisuus verrattuna niihin valmiuksiin, joita musiikkiopiston laajan oppimäärän käyneet ovat saaneet. Siksi tasoistensa soittokaverien ja sopivan haastavan toimintaympäristön löytäminen sieltä on vaikeaa. Lisäksi opiskelupaikkoja on vähän suhteessa kysyntään.

Toki poikkeuksia on, kuten Helsingin suomenkielisen työväenopiston toiminta Helsinginkadun filharmonikkoineen, mutta ne ovat harvinaisia.

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

Harri Kuusisaari

1 KOMMENTTI

  1. Musiikkiopisto Juvenalian Musisoinnin ilo –hanke lyhyine, aikuisille harrastajille suunnattuine opetuspaketteineen, on kaikin puolin kannatettava. Se vastaa musiikkiopistojärjestelmän ”jatkohoidon” tarpeeseen mitä tulee entisten oppilaiden uudelleenvalmentamiseen aktiiviseen harrastamiseen. Järjestelmän puitteissa on kuitenkin vaikeata luoda mahdollisuuksia aikuisten jatkuvalle yhteissoittoharrastukselle. Onneksi tilanne vapaan harrastustoiminnan puolella ei ole niin huono kuin artikkelista ehkä voisi päätellä, ei ainakaan pääkaupunkiseudulla. Kamarimusiikista kiinnostuneet voivat liittyä esim. Suomen kamarimusiikkiseuraan, ja sinfoniaorkestereita on useita: kirjoituksessa mainittujen Helsinginkadun filharmonikoiden lisäksi ainakin Kauniaisten orkesteri, Kirkkonummen kamariorkesteri, Helsingin Työväen Orkesteri, NMKY:n sinfoniaorkesteri ja Lauttasaaren orkesteri. Näissä kaikissa soittaa taitavia ja kokeneita harrastajia sekä entisiä tai nykyisiä ammattimuusikoita pätevien kapellimestarien johdolla.

    Ehdottaisin, että Rondo-lehti lisäisi tietoisuutta klassisen musiikin harrastusmahdollisuuksista listaamalla orkestereitten ja kamarimusiikkiyhdistysten yhteystiedot, harjoituspaikat ja -päivät, kapellimestarien nimet, jne. Tämä voisi auttaa musiikkiopiston jo käyneitten aikuisten, ei-ammattilaisten soittajien ”valtavan reservin” mobilisointia aktiivisen harrastamisen piiriin.