Monipuolisuus tuo energiaa

Mikko Pellinen korostaa musiikin monipuolisen tuntemuksen tärkeyttä niin jazzissa, teatterimusiikissa kuin muissakin lajeissa. Fakki-idiotismille ei ole sijaa. © Ulla Nikula

Jazzmuusikko Mikko Pellinen on hyvä esimerkki monipuolisuuden mahdollisuuksista. Hän säveltää ja sovittaa, toimii keikkailevana basistina, orkesterinjohtajana sekä pedagogina. Jazzyhtyeiden lisäksi teatteri, lyhytelokuvat ja tanssi ovat tulleet tutuiksi musiikillisen luovuuden kenttinä.

 

Mikko Pellinen on ollut kehittämässä syksyllä 2016 aloitettua Musiikintekijä-koulutusta Keski-Pohjanmaan konservatoriolla. Koulutuksessa painopistealueena on musiikin säveltäminen, sovittaminen ja sanoittaminen.

”Kouluttajana ja musiikin monitoimityöläisenä painotan ydinosaamista: instrumentalistin pitäisi hallita soittimensa hyvin, että hän voi antaa mahdollisimman laadukkaan panoksen musiikin soivalle toteutukselle”, hän korostaa.

”Musiikintekijän puolestaan pitäisi pystyä kirjoittamaan uusia biisejä erilaisille kokoonpanoille. Monipuolinen musiikintuntemus ja osaaminen on siinä elintärkeää.”

Itse Pellinen on toteuttanut tätä monipuolisuutta esimerkillisesti. Hän opettaa, säveltää ja sovittaa, keikkailee basistina ja orkesterinjohtajana. Säveltäjänä ja sovittajana hänen vakityöllistäjiään on mm. jazzlaulaja Aili Ikosen bändi, jossa hän itse soittaa bassoa. Lisäksi hän johtaa omaa Mikko Pellinen Mini Big Band -yhtyettään ja soittaa HERD-triossa, Tribute to Ella -kokoonpanossa sekä Maratone Quintetissä.

Kuluvana vuonna hän on ollut apurahalla säveltääkseen orkesteriteoksen, jossa solistina on pianisti Joonas Haavisto.

”Mulle tulee vahva inspiraatio sävellys- ja sovitustyöhön tilaustöiden antamista vaatimuksista sekä siitä, että tiedän, ketkä sen esittävät. Tällainen on minulle mieluisin tapa työskennellä, koska voin panostaa kunkin soittajan vahvuuksiin tuntiessani heidän soittotapansa”, hän kertoo.

”Mulla on monta rautaa tulessa, minkä vuoksi en yleensä ehdi odotella inspiraatiota sävellystyöhön vaan töihin on käytävä nopeasti. Sävellysprosessi on kuitenkin arvoituksellinen – joskus syntyy tavaraa hyvinkin nopeasti ja joskus sitten ei. Oman prosessin rutinoitunut tunteminen auttaa kuitenkin tietämään kuinka kauan jonkin asian kirjoittaminen kestää.”

Teoksessaan Musiikin poetiikka Igor Stravinsky toi esiin rajoitteiden tärkeyden sävellystyössä. Pellinen tuntuu toteuttavan omassa säveltämisessään samankaltaista ajatusta.

”Täysin rajoittamaton tilanne ei ole minulle luovuutta generoiva, ja siksi luon sävellyksilleni aina jonkinlaisen kehikon, ellei sitä ole jo valmiina. Silti minun luovan työn maailmassani on tilaa vaikkapa taidenäyttelystä, elokuvasta, luonnosta ja muusta musiikista saatavalle inspiraatiolle.”

”Sävellystyössä on tärkeää vain alkaa tekemään; aloittaa ihan mistä vaan, niin kyllä ne asiat siitä alkavat kehkeytymään. Myös takarajojen asettaminen on tärkeää. Ne rytmittävät työtä ja asettavat pientä painetta.”

Piano on Pelliselle pääasiallinen sävellysväline. Muistiinpanovälineinä hän käyttää kynää ja paperia. Niillä tekeminen on jostain syystä vaivatonta ja virtaavaa.

”Meikäläistä A3:sta vastaava jenkkikokoinen nuottipaperi on minun suosikkini. Siihen on selkeä luonnostella teoksia pianon päällä. Tuotan paperille mahdollisimman paljon ideoita, joita myöhemmin karsin ja yhdistelen. Luonnokset koostuvat nuoteista, sanoista, soundikuvailuista ja piirroksista. Lopulta kirjoitan teokset puhtaaksi Sibelius-nuotinkirjoitusohjelmalla.”

Draamallisuus on tärkeää Pellisen musiikillisessa ajattelussa: musiikin tulisi edetä johdonmukaisesti ja jäsentyneesti siten, että tulee matkan ja jonnekin etenemisen tuntu. Draaman tärkeys voi johtua siitä, että Pellinen on pienestä pitäen ollut tekemisissä teatterin kanssa. Hänen vanhempansa ovat harrastajanäyttelijöitä, ja lapsena hän harrasti itsekin teatteria.

”Nykyään jatkan teatterissa työskentelyä säveltämällä ja sovittamalla musiikkia teatteriesityksiin. Toimin myös kapellimestarina Kokkolan kaupunginteatterissa. Teatterimusiikin tekeminen edellyttää monenlaisen erityylisen musiikin tuntemista. Siinäkin hommassa on paljon hyötyä siitä, että nuorena kokkolalaisena vietin kaupunginkirjaston musiikkiosastolla tuntikausia kuunnellen levyjä järjestyksessä läpi hyllyittäin ja genreittäin.”

Toni Honkala