Luovilla harjoitteilla helpotusta

Kaverikoiratoiminta voi siivittää sosiaalisista tilanteista ahdistuvan lapsen soittoharrastusta iloiseen suuntaan. Kaverikoira voi tulla mukaan vaikkapa esiintymään lapsen kanssa. Lotte Nyberg ja kaverikoiraksi koulutettu Tikru. © Camilla Nyberg

 

Luovien harjoitteiden ja toimintatapojen avulla voidaan helpottaa oppimisvaikeuksia ja löytää ratkaisuja. Seuraavassa on muutamia Lotte Nybergin ehdotuksia:

 

  • Opetuksen rytmittäminen. Oppitunti jaetaan selkeisiin jaksoihin, ja lähestymistapoja musiikkiin ja soittamiseen vaihdellaan eri jaksoissa.
  • Rytmi, liike, tanssi – oman kehon käyttö, silloin lapsi saa hahmottaa asioita oman kehon kautta. Voidaan taputtaa, hypellä eri rytmejä, matkia esitysmerkintöjä oman kehon liikkeellä (esim. largo vs. furioso).
  • Pienen lapsen maailmassa musiikin ja kielen jaksottaiset rakenteet nivoutuvat yhteen. Soitonopetuksessa kannattaa käyttää tarinoita apuna. Tarinoista on hyötyä esimerkiksi niiden lasten opettamisessa, joilla on sekä keskittymisen että lukemisen vaikeus.
  • Pelejä ja leikkejä voi hyödyntää esimerkiksi improvisoimisessa ja säveltämisessä. Lapsi voi esimerkiksi kävellä sävellappujen päällä, ja niistä tehdään sävellys.
  • Vanhempien oppilaiden kanssa voidaan katsoa elokuva ja pohtia sen musiikkia, tai miettiä, millainen muunlainen musiikki elokuvaan sopisi. Lähtökohta ei ole elokuvan katsominen sinänsä, vaan se, että opettaja kiinnittää nuoren huomion musiikin merkitykseen ja muotoon nuorelle läheisessä elokuvien maailmassa. Oppilaiden kanssa voidaan myös pohtia, miten musiikki vaikuttaa katsojan tunteisiin, mikä on musiikin ja kuvan suhde, ja mitä oppilas itse haluaisi säveltää kuvaamaansa videoon. Minkälainen lyhytelokuvakonsertti sävellyksistä syntyisi? Mitä oppilaan pitäisi harjoitella soitossaan, jotta voisi esittää sävellyksensä niin hienosti kuin haluaa?

”Luovissa harjoitteissa lähtökohta on aina pienessä, yksinkertaisessa tehtävässä, josta käsin lähdetään vähitellen kohti haastavampia. Ei niin päin, että lähtökohta olisi haastavassa tehtävässä. Jos oppilaalla on esimerkiksi suuria vaikeuksia nuotinluvun kanssa, sen harjoittelua ei suinkaan jätetä väliin soittotunnilla, vaan tunnin aikana tehdään useita pieniä harjoituksia, jotka ovat oppilaalle mielekkäitä ja antavat onnistumisen kokemuksia”, Nyberg kuvailee.

”Myös tässä voidaan hyödyntää pelejä ja leikkejä. Parhaassa tapauksessa soitonopiskelu auttaa oppilasta löytämään itselleen sopivia ja toimivia oppimisen tapoja kaikkeen oppimiseen. Motivoitunut ja myönteisesti soittamiseensa suhtautuva oppilas oppii varmasti.”

”Opettajan tehtävänä on kuulostella ja tunnustella, mikä lasta kiinnostaa, mistä tämän mielikuvitus inspiroituu. On oleellista saada lapsi tekemään itse ja saada esille lapsen oma ilmaisu, vaikka se olisi kuinka pieni ja vaatimaton asia. Lapsen luovuutta kuuntelemalla ja rohkaisemalla löydetään hänelle mielekäs oppimisen tapa, jolla oppimista tapahtuu koko tunnin ajan. Silloin vaikeudet eivät ole enää tuntia määrittelevä asia.”

Jyrki Lähteenmäki