Kouluikäiset sellistit kisaavat

 

Sellosymposiumin jäsenet ovat myös kilpailun tuomareina.

Sellonsoitto kukoistaa Suomessa jatkossakin. Siitä merkkinä on, että Salossa järjestettävään ensimmäiseen sellokilpailuun 9–18 -vuotiaille sellisteille tuli 60 hakemusta, ja 40 kutsuttiin videokarsinnan perustella mukaan.

 

Salon uuden sellokilpailun (17.–20.10.) ideana on tarjota nuorille sellisteille tavoitetta ja intoa harjoitteluun sekä yhteisöllisyyden tunnetta. Sarjoja on kaksi, 9–13 ja 14–18 -vuotiaat.

”Koska mukana on hyvinkin nuoria, päädyimme siihen, että jokainen saa soittaa omantasoistaan ohjelmistoa, eikä kappaleiden vaikeus ole tässä arvioinnin pääkriteeri”, kertoo kilpailua ideoimassa ollut tuomariston jäsen, sellisti Olli Varonen. ”Mukana on silti myös sellistien kulmakiviä kuten Bachin sooloteoksia ja klassisia sonaatteja, mutta ylivaikeuden vaaraa on pyritty välttämään.”

Kilpailun takana oleva organisaatio no Sellosymposium ry, johon kuuluu sellotaiteilijoita ja pedagogeja. Heistä ovat tuomaristossa Olli ja Anna-Maaria Varosen lisäksi Eeva Rysä, Marko Ylönen, Iida Sinivalo, Erkki Lahesmaa, Jukka Perksalo ja Csilla Tuhkanen (s. Szilvay).

Varonen osasi odottaa kiinnostusta kilpailua kohtaan mutta yllättyi silti videokarsintaan osallistuneiden hakijoiden määrästä ja tasosta. ”60 hakemusta on todella suuri määrä, ja suuri osa niistä oli sellaisia, joissa videon tekoon oli paneuduttu tosissaan. Se osoittaa suurta henkistä valmentautumista. Tasoa riittää ympäri Suomea Rovaniemeä myöten.”

Tämän lehden reportaasissa kerrotaan, että peräti kahdeksalla ulkomaisella orkesterilla on suomalainen soolosellisti. Mistä tämä sellomaan ilmiö kumpuaa ja mikä on sen tulevaisuus?

”Suomalaisella sellismillä on syvät juuret aina Ossian Fohrströmistä alkaen. Hänen oppilaansa, mm. Yrjö Selin, Arto Granroth ja Pentti Rautawaara jatkoivat mestarin työtä, ja siitä lähtien kipinä on siirtynyt sukupolvelta toiselle”, Varonen taustoittaa.

”Aktiivinen kansainvälisten vaikutteiden ottaminen on ollut osa Suomen sellokulttuuria. Kontaktit ulkomaille ovat todella tärkeitä – pimennossa ei synny mitään tällaista.”

”Olisiko vielä niin, että sellon sointi ja säveltaso sopisivat suomalaiselle mentaliteetille ja antaisivat mahdollisuuden pureutua syviin vesiin? Myös se sopii meille, että kyseessä on yksilölaji. Vaikka nykyään ollaankin huolissaan siitä, että videopelit ja muut harrastukset vievät nuorten keskittymiskykyä, kyllä videohakemuksia katsoessa usko sellon vetovoiman jatkumiseen vahvistui.”

Vaikka sellonsoitto onkin yksilölaji, Varonen peräänkuuluttaa laajempaa näköalaa: ”Niin perustavaa kuin oma harjoittelu onkin, ympäristö, verkostot ja monipuolinen ja jatkuva vaikutteiden saaminen ovat yhtä tärkeitä. Kuten myös se, että kokee tekevänsä jotain muiden kanssa. Kamarimusiikki, orkesterisoitto ja solistinkin työ ovat mitä suurimassa määrin yhteistyötä.”

”On inhimillistä, että tiettyoman asemoinnin tavoittelu saattaa nostaa päätään opettajien, vanhempien ja nuorten sellistien parissa, mutta se voi olla hyvinkin haitallista”, Varonen varoittaa.

”Kehittymisen tempo on yksilöllistä, kasvupyrähdykset voivat tulla eri aikoina. Kun löytää itsensä kanssa kilvoittelun tilaan, voi löytää hedelmällisen kasvualustan jopa kilpailuista.”

Harri Kuusisaari