Höntsäilyä vai vakava vaihtoehto?

 

Kallion musiikkikoulun rehtori Kaisa Saarikorpi on antamassa etäopetusta.

Onko yleinen oppimäärä musiikkiopiston höntsäilylinja vai vastaus opetuksen suureen kysyntään? Ainakin se voisi olla vaihtoehto joustavuutta kaipaaville tai aikuisopiskelijoille. Ongelmana on rahoitus, joka ei saisi olla pois perinteiseltä, tavoitteelliselta opetukselta.

 

Taiteen perusopetuksen oppilaitoksissa annetaan opetusta yleisen ja laajan oppimäärän mukaan, ja kumpaankin on erikseen Opetushallituksen antamat opetussuunnitelman perusteet. Koko yleinen oppimäärä on kuitenkin jäänyt vaihtoehtona hieman hämäräksi.

Musiikkioppilaitoksista noin 2/3 antaa opetusta vain laajan oppimäärän mukaan. Se on sitä perinteistä musiikkiopisto-opetusta, jossa oppilas opiskelee soittoa tai laulua, musiikin hahmotusaineita (teoriaa, säveltapailua, musiikkitietoa), osallistuu yhteismusisointiin, ja opinto-ohjelmassa voi olla myös sävellystä, improvisointia, poikkitaiteellisia kursseja, tai melkein mitä vain, mikä versoo musiikkiopiston paikallisesta toimintakulttuurista.

Toistaiseksi yleinen oppimäärä on vain suhteellisen harvojen musiikkioppilaitosten opetusohjelmassa, mutta muiden taiteenlajien oppilaitoksissa se on hyvin yleinen vaihtoehto. Yleinen oppimäärä saattaa tarjota mahdollisuuksia lisätä musiikkiopisto-opetusta, tai se voi tarjota vaihtoehtoisen tavan organisoida varsinkin musiikkiopisto-opintojen alkuvaiheen opetuksen.

Kysymys yleisen oppimäärän lisäämisestä saattaa nostattaa tunteita, ei vähiten sen vuoksi, että yleisen oppimäärän pelätään vievän taloudellisia resursseja perinteiseltä laajan oppimäärän tavoitteelliselta yksilöopetukselta. Onko niin käymässä? Tarjoaako yleinen oppimäärä uskottavan vaihtoehdon laajalle oppimäärälle, vai onko se vain musiikkiopiston “höntsäilylinja”, jonne tungetaan se oppilasaines, jolle ei laajan oppimäärän oppilaspaikkaa saada järjestymään?

 

Etuna joustavuus

Niina Haapanen on hallinnoinut musiikin yleisen oppimäärän mukaista opetusta aikaisemmin Tampereen Suzukikoulun rehtorina ja nyttemmin Pirkanmaan musiikkiopiston apulaisrehtorina. Hänen mielestään yleinen oppimäärä on hyvä vaihtoehto musiikin harrastamiselle.

”Se soveltuu hyvin esimerkiksi lapsille ja nuorille, joilla on myös muita harrastuksia, ja sen vuoksi heidän on hankalaa osallistua musiikkiopiston toimintaan useita kertoja viikossa. Yleinen oppimäärä on hyvin joustava oppilaiden erilaisten tarpeiden kannalta”, hän sanoo.

”Joustavuus toteutuu myös soitto-ohjelmistossa: oppilaan omat mielenkiinnon kohteet voidaan ottaa erittäin herkästi huomioon ja lähestyä tavoitteita niiden kautta. Toki laajassakin oppimäärässä voidaan ottaa oppilaan mielenkiinnon kohteita huomioon, mutta yleisessä se on vielä helpompaa. Oppilaan ei tarvitse välttämättä edistyä teknisesti kovin pitkälle.”

Millä tavalla yleisen oppimäärän soittotunti eroaa laajan oppimäärän soittotunnista?

”Käytännössä ei mitenkään. Soitonopetukseen liittyvät kuitenkin samat asiat oppimäärästä riippumatta, varsinkin soiton alkutaipaleella. Opintojen myöhemmässä vaiheessa voi olla eroa esimerkiksi ohjelmistovalinnoissa ja lopputuloksen tavoitteessa”, Niina Haapanen kertoo.

Samalla tavalla tilanteen näkee Kallion musiikkikoulun rehtori Kaisa Saarikorpi:

”Mielestäni kaikkien oppilaiden pitäisi aloittaa yleisessä oppimäärässä ja siirtyä kiinnostuksen mukaan laajaan oppimäärään. Yleisen ja laajan uudet opetussuunnitelmat ovat sisällöllisesti hyvin lähellä toisiaan. Pedagogiikka on lähtökohtaisesti samaa oppimäärästä riippumatta. Opetuksessahan prioriteettina on lapsen lähtökohdat. En usko, että kukaan opettaja opettaisi soittoa jotenkin eri tavoin yleisessä ja laajassa oppimäärässä.”

Kallion musiikkikoulussa kaikki oppilaat aloittavat opintonsa yleisessä oppimäärässä. © OMAR AL-ASSWI
© OMAR AL-ASSWI

 

Jatkumoja luomaan

Kuinka yleinen ja laaja oppimäärä viettävät rinnakkaiseloa Kallion musiikkikoulussa?

”Tuollaista tilannetta meillä ei oikeastaan ole, koska yleinen ja laaja oppimäärä eivät ole varsinaisesti rinnakkaiset vaihtoehdot, vaan ne muodostavat jatkumon”, Saarikorpi vastaa.

Perheille on pääasia, että lapsi pääsee soittotunneille.

”Tilanne ei myöskään problematisoidu oppilaiden kannalta, koska laajaan ei tarvitse pyrkiä, vaan sinne siirrytään opettajan ehdotuksesta. Mielestäni tavoite voisi yleisemminkin olla, että kaikki tulevat ensin yleiseen oppimäärään, josta osa sitten siirtyy myöhemmin laajaan. Mutta muutos tällaiseen systeemiin ei voi musiikkiopistoissa tapahtua yhtäkkiä.”

”Oppilaat ja perheet eivät oikeastaan ole kiinnostuneita tästä jaosta kahteen eri oppimäärään. Heitä pitää tiedottaa eri oppimääristä, eivätkä he osaa itse ehdottaa oppimäärän vaihtoa.

Perheille on pääasia, että lapsi pääsee soittotunneille. Opettajakuntamme on myös varsin nuorta ja joustavaa eikä problematisoi tätä tilannetta.”

Kallion musiikkikoulussa yleisen ja laajan oppimäärän kurssit ovat samoja, mutta laajassa oppimäärässä on vain tunteja paljon enemmän.

”Soittotunnin pituus on yleisessä 30 ja laajassa 45 minuuttia. Yleisen oppimäärän oppilas voi halutessaan osallistua musiikin perusteiden opetukseen, mutta laajan oppilaalle musiikin perusteet kuuluvat ilman muuta. Laajan oppimäärän oppilas voi suorittaa myös muita kursseja kuten sävellyksen ja sovituksen, ja hän on talossa pidempään kuin yleisen oppimäärän oppilas. Osaa yleisen oppilaista on vaikea saada osallistumaan muuhun kuin soittotunteihin. 

Kallion musiikkikoulu ei saa valtionosuutta. Lukukausimaksuilla katetaan opetus, mutta maksu on kaikilla oppilailla riippuvainen soittotunnin pituudesta. Laajan oppimäärän oppilaat saavat samaan hintaan enemmän tukiaineita.

 

Vaihtoehto aikuisoppilaille

Tulevaisuudessa varttuneiden aikuisten ikäluokat tulevat kasvamaan ja nuorisoikäluokat pienenevät. Tämä on haaste musiikkioppilaitoksille, joiden pitää ehkä jossain vaiheessa ruveta miettimään opetuksen painopisteen lisäämistä aikuisten opetukseen. Silloin yleinen oppimäärä voi olla varteenotettava vaihtoehto.

Kallion musiikkikoulussa tässä kehityksessä ollaan jo hyvässä vauhdissa.

”Viime vuonna meillä oli yli sata aikuisoppilasta. Nyt koronan vuoksi määrä on pudonnut kuuteenkymmeneen. He ovat kaikki yleisessä oppimäärässä. Suurin osa aikuisista käy laulutunneilla, osa käy myös musiikin perusteissa. Aikuisoppilaita on myös pianossa, saksofonissa ja sellossa”, Kaisa Saarikorpi kertoo.

”Tietysti opettajat opettavat aikuisia hieman eri tavalla kuin lapsia, mutta periaatteessa aikuiset suorittavat samaa yleisen oppimäärän opetussuunnitelmaa kuin lapset. Lukukauden puolivälissä on työpajaviikko, jolloin aikuisilla on omat työpajat.”

”Yhtyemusisoinnissa aikuisia ja lapsia on samoissa yhtyeissä. Joillakin aikuisilla on lapsuuden musiikkiopisto-opintoja taustalla, jolloin he voivat olla esimerkiksi musiikin perusteiden osaamisessa pidemmällä kuin nuoret oppilaat. Mutta harvalla aikuisella on niin paljon aikaa, että he pystyisivät opiskelemaan laajaa oppimäärää, joten yleinen oppimäärä on heille sopiva vaihtoehto. Aikuisoppilaiden ikärakenne on hyvin lavea, hieman yli 20-vuotiaista eläkeläisiin.”

Soitonopiskelu voi olla yleisessä oppimäärässäkin hyvin intensiivistä. Musiikki on samaa oppimäärästä riippumatta. © OMAR AL-ASSWI
© OMAR AL-ASSWI

Musiikinopetusta laajentamaan

Millaista keskustelua musiikkioppilaitoskentällä yleisestä oppimäärästä käydään, Suomen musiikkioppilaitosten liiton (SML) puheenjohtaja Jouni Auramo?

”Yleisesti ottaen keskustelu tästä aiheesta on jäsenoppilaitostemme keskuudessa tällä hetkellä aika hiljaista. Mutta niissä laajan oppimäärän oppilaitoksissa, jotka pohtivat yleisen oppimäärän aloittamista tai jotka ovat jo ottaneet sen ohjelmaansa, erilaisiin painotuksiin liittyvät kysymykset nostattavat vilkastakin keskustelua”, Auramo vastaa.

”Osa yleisen oppimäärän oppilaitoksista on järjestäytynyt Musiikkioppilaitosyhdistys MOY:n piiriin, kun taas SML tarjoaa näille oppilaitoksille infoasiakkuusmahdollisuuden. Liiton uuteen strategiaan liittyen tullaan selvittämään SML:n jäsenkriteerien muuttamista siten, että varsinainen jäsenyys olisi mahdollista myös yleisen oppimäärän oppilaitoksille.

Kun yhteiskunnassa tapahtuu monella sektorilla suuriakin muutoksia, niin kohdistuuko musiikkioppilaitoksiinkin nyt muutospaineita?

”Kyllä. Musiikkioppilaitosten ammattimaisesti antamaa musiikinopetusta haluttaisiin yhä suuremmalle osalle lasten ja nuorten ikäluokasta. Myös uusi Suomen harrastamisen malli asettaa haasteen. Kun jokaiselle lapselle ja nuorelle pitäisi olla tarjolla yksi mieluisa ja samalla myös ilmainen harrastus, myös musiikin soisi olevan keskeisesti kuvassa mukana.”

”Musiikkikoulutuksen vision 2030 mukaan koulutuksen järjestäjät olisi hyvä saada paremmin yhdeksi ja yhtenäiseksi joukkueeksi, joka olisi avoimempi muuhun yhteiskuntaan päin ja auliimpi ottamaan näitä haasteita vastaan. Sekin pitää ottaa huomioon, että lasten suhtautuminen pitkäjänteiseen harrastamiseen voi olla muuttumassa, eli perinteiseen tavoitteelliseen tasolta toiseen etenevään musiikinopetukseen ei ole välttämättä yhtä paljon hakijoita kuin aikaisemmin.”

Onko yleinen oppimäärä saamassa valtionosuutta? Vai onko yleisen oppimäärän opetuksen lisääminen pois laajan oppimäärän rahoituksesta?

”Yleisen oppimäärän valtionosuudesta ei ole tietoa. Toivottavasti sitä jossain vaiheessa saataisiin, mutta nimenomaan siten, että se ei olisi pois laajan oppimäärän rahoituksesta. Tätä kehittämistä tulisi tehdä yhteisesti koko musiikin ja taiteen perusopetuksen yhteistyöllä rahoittajiin vaikuttamalla.”

”Myös musiikin laajan oppimäärän valtionosuustunteja ollaan tasaamassa eri oppilaitosten kesken. Niille oppilaitoksille, joille aikaisemmat valtionosuustunnit eivät millään ole riittäneet, siirretään resurssia niiltä, jotka ovat alikäyttäneet valtionosuustuntejaan.”

Jos yleinen oppimäärä rahoitetaan pääasiassa korotetuilla oppilasmaksuilla, niin eikö se synnytä taloudellista epätasa-arvoa laajan ja yleisen oppimäärän oppilaiden välille?

”Synnyttäähän se, varsinkin jos eri oppilasmaksuja on saman oppilaitoksen sisällä.01 Ratkaisuvaihtoehtoja on mietitty paikallisesti esimerkiksi mahdollistamalla enemmän maksuhuojennuksia niitä tarvitseville, tai järjestämällä edullisempaa pienryhmäopetusta erityisesti opintojen alkuvaiheessa. Taloudelliset syyt pitäisi olla kuitenkin mahdollisimman vähän syynä harrastuksen aloittamiselle. Verrattuna moneen muuhun harrastukseen musiikin harrastus on kuitenkin kustannuksiltaan kilpailukykyistä”, Jouni Auramo painottaa.

Jyrki Lähteenmäki

 

 

 

Yleinen ja laaja oppimäärä pähkinänkuoressa:

 

Taiteen perusopetuksen yleisen oppimäärän laskennallinen laajuus on 500 tuntia, josta yhteisten opintojen laskennallinen laajuus on 300 tuntia ja teemaopintojen 200 tuntia.

Laajan oppimäärän laskennallinen laajuus on 1300 tuntia, josta perusopintojen laskennallinen laajuus on 800 tuntia ja syventävien opintojen 500 tuntia. Sekä laajan että yleisen oppimäärän opintoihin voidaan laskea kuuluvaksi myös varhaisiän musiikkikasvatus.

Laskennallisen laajuuden tunti on 45 minuuttia.

Yleisen oppimäärän yhteisten opintojen tarkoituksena on taiteenalan perustaitojen hankkiminen ja yhteismusisoinnin perustaitojen kehittäminen. Teemaopintojen tarkoituksena on yhteisissä opinnoissa hankittujen taitojen kehittäminen edelleen. Oppimisen tavoitealueita ovat soittaminen ja laulaminen, esittäminen ja ilmaiseminen, kuunteleminen ja musiikin hahmottaminen sekä taiteidenvälinen osaaminen.

Laajan oppimäärän perusopintojen tarkoituksena on innostaa oppilas musiikin tavoitteelliseen opiskeluun ja musiikillisten taitojen pitkäjänteiseen kehittämiseen. Syventävissä opinnoissa oppilas laajentaa ja painottaa opintojaan valitsemallaan tavalla koulutuksen järjestäjän tarjonnan pohjalta. Oppimisen tavoitealueita ovat esittäminen ja ilmaiseminen, oppimaan oppiminen ja harjoittelu, kuunteleminen ja musiikin hahmottaminen sekä säveltäminen ja improvisointi.

Lähde: Opetushallituksen taiteen perusopetuksen yleisen ja laajan oppimäärän opetussuunnitelman perusteet 2017.