RDO 192 Mozart ja Sibelius vakavina

RDO 192

Wolfgang Amadeus Mozart sävelsi Wienin-kaudellaan seitsemäntoista pianokonserttoa, joista kahden vuoden aikana 1785-86 kuusi: d-molli KV 466, C-duuri KV 467, Es-duuri KV 482, A-duuri KV 488, c-molli KV 491 ja C-duuri KV 503.

Mozartin pianokonsertoilla oli henkilökohtainen merkitys hänen tuotannossaan, samaan tapaan kuin pianosonaateilla Beethovenilla. Pianokonsertot merkitsivät Mozartille uudenlaisen säveltäjäidentiteetin luomista, ja hän tilitti niissä henkilökohtaisempia tuntoja kuin vaikkapa sinfonioissaan.

Pianokonserttoja ei silti voi pitää elämäkerrallisina teoksina, kuten osoittaa keväällä 1786 valmistunut c-molli-konsertto KV 491. Säveltäjän pessimistisimpiin kuuluva teos syntyi hilpeän Figaron häät -oopperan viimeistelyvaiheessa, ja tutkijat ovat turhaan etsineet Mozartin elämästä syytä konserton synkkyyteen. Hämmennystä on herättänyt myös poikkeuksellisen sotkuinen käsikirjoitus: pianoteksti on täynnä säveltäjälle epätyypillisiä muutoksia ja korjauksia.

C-molli-pianokonserttoa on luonnehdittu “traagiseksi”, mutta se tuntuu mahtipontiselta termiltä kuvaamaan hyvin inhimilliseen mittakaavaan sävellettyä musiikkia. Teokseen ei ole säilynyt Mozartin omia kadensseja.

Jean Sibelius tuli kolmannen sinfoniansa jälkeen tienhaaraan, jossa oli tehtävä valintoja sekä ihmisenä että taiteilijana. Yksi merkittävä käänne oli muutto Helsingistä Ainolaan vuonna 1904, irtaantuminen inspiroivista, mutta sisäänlämpiävistä taiteilijapiireistä yksinäiseen luomistyöhön.

Sibelius kiinnitti ulkomaanmatkoillaan yhä enemmän huomiota musiikin kansainvälisiin virtauksiin. Berliinissä hän tutki mm. Mahlerin viidettä sinfoniaa ja Debussyn orkesterinokturneja. Hänen omia teoksiaan puntaroitiin yhdessä länsieurooppalaisten ”modernistien” kanssa.

Myös henkilökohtaiset ongelmat vahvistivat elämän tulleen vedenjakajalle. Kurkkusairaus pakotti säveltäjän luopumaan alkoholista ja sikareista. Taloudelliset vaikeudet kasaantuivat ja häiritsivät työskentelyä. Kansallisromantikon ja kansallissankarin rooli ei enää kiinnostanut Sibeliusta yhtä paljon kuin ennen.

Musiikin kansainväliseen kenttään liittyvä ideologisten ja kutsumuksellisten valintojen taso sekä toisaalla yksityiset, sisäisiin pohdiskeluihin liittyvät psykologiset herätteet yhdistyivät luovaksi impulssiksi neljännessä sinfoniassa a-molli op. 63. Ensimmäinen inspiraatio tuli Kolin-matkalla syksyllä 1909, mutta mitään maisema- tai luontokuvausta sinfoniasta ei tullut. Kaiken ulkoisen ”sirkuksen” karttaminen on tehnyt neljännestä Sibeliuksen moderneimman, sisäistyneimmän ja arvoituksellisimman sinfonian.

 

Osmo Vänskä toimi kaksikymmentä vuotta Lahden kaupunginorkesterin ylikapellimestarina (1988-2008) ja yhteistyö muistetaan Sibelius-levytyksistä, joista monet ovat edelleen suositusten kärjessä. Nykyisin Vänskä on orkesterin kunniakapellimestari.

Vuonna 2003 Vänskä aloitti vuonna 1903 perustetun ja Minneapolisiin sijoittuvan Minnesotan orkesterin ylikapellimestarina. Pohjoisen USA:n Minnesota on alue, jossa asuu yhä kymmeniä tuhansia amerikansuomalaisia. Vänskä on ilmoittanut lopettavansa pestinsä Minnesotassa vuonna 1922.

Minnesotan orkesterilla on amerikkalaisittain suuri ja atleettinen saundi, mutta Vänskä on kaivanut orkesterista esiin myös notkeutta ja iskevyyttä. Tämä kuuluu hänen orkesterin kanssa BIS:lle tekemästä Beethovenin sinfonioiden kokonaislevytyksestä. Toista laitaa, muhkeita, mutta hallittuja äänivyöryjä edustaa tekeillä oleva Mahlerin sinfonioiden kokonaislevytys.

Vänskä levytti Minnesotan orkesterin kanssa BIS:lle myös toisen Sibeliuksen sinfonioiden syklinsä, joka poikkeaa eri tavoin Lahdessa levytetystä sarjasta. Sinfoniat äänitettiin orkesterin kannalta vaikeana ajanjaksona: talouskriisiin joutunut orkesteri meni vuonna 2012 kahdeksi vuodeksi lakkoon ja Vänskä irtisanoutui tehtävästään vuonna 2013. Vuonna 2014 asiat saatiin sovittua ja Vänskä palasi ylikapellimestariksi.

Sibeliuksen neljännen sinfonian levytys julkaistiin juuri orkesterin ajatuessa kriisiin. Aiempaan verrattuna tempot ovat hieman tiivistyneet, mutta Vänskälle ominaiset äärimmäiset voimavaihtelut ovat tallella. Suurin ero lahtelaistulkintaan syntyy amerikkalaisorkesterin soinnista, jolle on ominaista hieno viimeistely ja komea sointi..

Orkesterin kriisi ei kuulunut myöskään Beethovenin pianokonserttojen sarjassa, jonka Vänskä levytti Minneapolisissa venäläissyntyisen Jevgeni Sudbinin kanssa vuosina 2011-2017. Beethovenin c-molli-konserton pariksi levytettiin Mozartin c-molli-pianokonsertto KV 491, johon Sudbin oli laatinut omat kadenssinsa. Kirjoitin tuolloin Rondossa, että ”Sudbin ja Vänskän johtama Minnesotan orkesteri ottavat kaiken ja enemmänkin irti Mozartin traagisimpiin kuuluvasta teoksesta”.

Jevgeni Sudbin on BIS-levymerkin tähtipianisti, jonka Beethoven-, Rahmaninov-, Prokofjev– ja Scarlatti-tulkinnat ovat saaneet osakseen yksimielistä suitsutusta. Nykyisin Englannissa asustava pianisti harjoitteli pikkupoikana soittamalla yhteen ääneen Emil Gilelsin Tshaikovski-levytyksen kanssa. Elävistä pianisteista hän kunnioittaa eniten Grigori Sokolovia.

Antti Häyrynen