RDO 174 Ralf Gothónin monet roolit

RDO 174

 

Toukokuussa 70 vuotta täyttänyt Ralf Gothóni on ollut monipuolisimpia suomalaisia muusikoita. Hän on paitsi soolopianisti niin myös kamarimuusikko, orkesterinjohtaja, säveltäjä ja kirjailija. Hänen muusikkoutensa ydin on silti kamarimusiikillisesta ajattelusta lähtevä kuuntelu ja elävä reagointi. Tälle levylle on koottu Gothónin 1980- ja -90 -luvuilla tekemien levyjen parhaita paloja erilaisissa muusikon rooleissa.

Gothóni on armoitettu Schubert-pianisti, jolla on taito saada pianotekstuuri laulamaan ja hengittämään. Wanderer-fantasia avaa herooisessa virtuoosisuudessaan kuitenkin erilaisen puolen Schubertista, vaikka sen jokainen osa perustuukin suoremmin tai etäisemmin hänen laulunsa Der Wanderer alkusäkeeseen. Neljän osan tauoton kokonaisuus viittaa jo Lisztiin, vaikka teos onkin sonaattimuotoon sävelletty. Se päättyy riemukkaaseen fuugafinaaliin.

Alfred Schnittke on ollut Gothónin uran tärkeitä nykysäveltäjiä. Säveltäjän pianokvarteton pohjana on Gustav Mahlerin kesken jääneen pianokvarteton toinen osa, mutta Schnittke ei ole tyytynyt pelkkään rekonstruktioon vaan on ikään kuin unelmoinut teoksen uusiksi. Siinä vallitsee vieraannutettu tunnelma: Ikään kuin Mahlerin haamu ilmestyisi vääristynein kasvoin surrealistisessa unessa. Sisäistyneessä teoksessa Schnittke pureutuu mielen kerroksiin.

Stravinskyn Tulilintu-baletin pianosovituksen osat palauttavat maan pinnalle venäläisessä satumaailman värikirjossaan. Sibeliuksen ja Rautavaaran laulut ovat näytteinä Gothónin ja baritoni Jorma Hynnisen pitkänä jatkuneesta, hedelmällisestä yhteistyöstä, joka päättyi kesällä 2016 Naantalissa ja Savonlinnassa Schubertin Winterreisen esityksiin.

Einojuhani Rautavaaran Kolme Shakespeare-sonettia sai kantaesityksensä vuonna 1951. Laulusarjan inspiraationa on ollut Benjamin Brittenin 7 Sonnets of Michelangelo. Polytonaalinen sävelkieli tuo vanhoihin rakkausrunoihin kirpeän leimansa. Laulussa That Time of Year vallitsee kohtalonomainen tunnelma. Laulu When I do count the Clock kertoo rakkaasta, jonka kauneus rapistuu ajan kuluessa. Kolmas laulu Shall I compare Thee kääntää tilanteen kuitenkin positiiviseksi: Kauneus ei kuihdukaan, vaikka vuodet vierivät.

Keväällä 1969 Rautavaara sävelsi Gothónille sarjan pianoetydejä. Yhdessä niistä käyttämäänsä rytmikuviota hän käytti myös ensimmäisessä pianokonsertossaan, joka sai kantaesityksensä 1970 säveltäjän itsensä toimiessa solistina. Rautavaara sävelsi konserton omia taitojaan ja kompleksejaan ajatellen: ”Karsin omille käsilleni epämukavat asiat pois, asteikkokulkuja ei ole eikä nopeita oktaavimyrskyjä”. Konsertossa vallitsee tuhovoimien ja sovinnon etsimisen välinen jännite. Se alkaa väkivaltaisesti mutta kirkastuu optimistisempiin tunnelmiin, kunnes keskivaiheella iskee taas katastrofi. Klusterit katkaisevat myös toisen osan unenomaisen rauhan. Finaali näyttää ensin tuovan vapautuksen edellisten osien ahdistuksesta, mutta sekin päättyy moniselitteisesti.

Harri Kuusisaari

 

RDO 174 ohjelma