Quasi Morendo

Salvatore Sciarrino: Let Me Die Before I Wake. Johannes Brahms: Klarinettikvintetto op. 15. Gérard Pesson: Nebenstück. Reto Bieri, klarinetti, Meta4. ECM 4818082.

Salvatore Sciarrinon (s. 1947) Let Me Die Before I Wake –Anna minun kuolla ennen heräämistäni” – voi kuulostaa laiminlyödyn sote-potilaan viime toiveelta. Itseasiassa otsikko on peräisin amerikkalaisen eutanasian kannattaja David Humphryn kirjasta ja musiikin hiljaisesta kaksiäänisestä liikkeestä löytyy lisää symboliikkaa. Sveitsiläisklarinetisti Reto Bieri on pianissimoiden mestari, joka Sciarrinon kymmenminuuttisessa sooloteoksessa liittää matalan rekisterin pulputuksen korkeimpien äänien harvenevaan piipitykseen.

Sciarrinon teos on valittu johdannoksi Brahmsin klarinettikvintetolle op. 115, jossa äänikuvaan liittyy suomalainen jousikvartetti Meta4. Tämä ei ehkä ole jokapäiväiseen käyttöön ajateltu esitys, vaan hyvin lempeä, kuin pianissimoiseen pumpuliin kääritty tulkinta Brahmsin ”syksyisestä” mestariteoksesta. Nostalgia on haalistunut ja koko teos tuntuu vaeltavan hämärässä, elämän ja kuoleman rajamailla, quasi morendo, levyn otsikon mukaisesti.

Olisi helppo ilmoittaa, että sivuteemat kannattaisi profiloida terävämmin tai hitaan osan välitaitteeseen voisi ruiskuttaa annoksen mustalaistemperamenttia. Se ei kuitenkaan ole olennaista tulkinnalle, joka kaivaa jäähyväiseleet esiin rakenteista, teemoista ja niiden luopumista henkivästä kehittelystä. Ehkä jousitekstuurin eri ääniä ja Brahmsin kontrapunktia olisi voinut nostaa enemmän esiin.

Mutta lopputulos on yhtä kaikki maaginen, ECM:n tunnuslauseen mukaisesti ”kauneinta mitä löytyy ennen hiljaisuutta”. Bierin ja Meta4:n hiljaisessa soitossa löytyy valtavat määrät sävyjä, jotka pakottavat kuulijan seuraamaan ja uppoamaan Brahmsin joutsenlauluun. Hellässä huolenpidossaan ja hienovaraisissa nyansseissaan esityksestä kasvaa mallikappale kamarimusiikista, joka sulkee pieniin kosketuksiinsa koko elämän – ja kuoleman.

Sveitsiläinen klarinetisti Reto Bieri ja Meta4 -kvartetti löytävät yhteisen sävelen hiljaisuuden ja melankolian maailmoista.

Epilogina Brahmsille soi Gérard Pessonin (s. 1958) aavemainen Nebenstück klarinetille ja jousikvartetille, hiippailevaan hiljaisuuteen vetäytyvä dekonstruktio Brahmsin pianoballadista op. 10/4. Sen myötä levystä rakentuu Brahmsin kvinteton nykyhetkeen tuova triptyykki, jonka täydentää Peter Laengerin minimalistinen kansikuva: karu maa, suuri taivas, risteytyvät johdot ja tuntemattomaan kääntyvä tie.

Antti Häyrynen