Dvorakin syvyydet esiin

Antonin Dvorak: piano triot nro 3 ja 4, ”Dumky”. Christian Tetzlaff, viulu, Tanja Tetzlaff, sello ja Lars Vogt, piano. Ondine ODE 1316-2.

Musikanttisuus, luonnonläheiset tunnelmat, böömiläisen kansanmusiikin vaikutteet ja hehkeät melodiat hallitsevat kuvaa Antonin Dvorakin musiikista, mutta siinä on myös vakavampi puolensa. Harvoin sitä osataan tuoda niin vaikuttavasti esille kuin Christian ja Tanja Tetzlaffin ja Lars Vogtin trion uudella levyllä. Joutuu monesti peräti höristämään korviaan: onko tämä tuntemani säveltäjä? Triolla on kyky löytää alati uusia syvyyksiä etenkin hiljaisten nyanssien kautta ja punoa ne laajakaariseen ja orgaaniseen muotoon.

Kun alkaa kuunnella varhaisempaa, f-molli trioa op 68 , tuntuu, kun kuuntelisi Brahmsia. Pelkkä musikanttisuus on kaukana tästä vakavasta teoksesta, jonka alkuosa rakentuu motiivisesta kehittelystä melkeinpä sinfonisesti, Brahmsin tapaan. Kautta trion Dvorak vaipuu kaipuun sävyttämiin mietiskelyihin, kotka kohoavat tuskaisiin purkauksiin. Voi hyvin liittää teoksen sisäiset tunnot hänen äitinsä juuri ennen sävellystä tapahtuneeseen kuolemaan.

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

Lars Vogt, Tanja Tetzlaff ja Christian Tetzlaff muodostavat mainion trion.