Unta ja helmeilevää nostalgiaa Viron Klaaspärlimäng -festivaalilla

Festivaalille kootaan vuosittain jousipainotteinen Klaaspärlimäng Sinfonietta. © Peeter Vähi

Suomen kesän musiikkitapahtumien ollessa välivuodella katse kääntyy Viroon, jossa matkojen ja konserttien järjestäminen on vapautunut pohjoista naapuriaan nopeammin. Suuntasin heinäkuisella pyöräretkelläni Tarttoon kuulemaan Klaaspärlimäng -festivaalia, joka on huomiota herättävästä nimestään huolimatta Pohjolassa varsin tuntematon.

25-vuotisjuhlaansa viettävän Klaaspärlimängin (”Lasihelmipeli”) juuret ovat Pärnun Raatihuoneella vuonna 1996, jolloin tapahtuma tunnettiin nimellä Pärnu Raemuusikafestivaal. Vuodesta 2003 lähtien festivaali on järjestetty pääasiassa Tartossa, jossa se on vakiinnuttanut paikkansa maan kansainvälisimpänä lajissaan. Tämän vuoden festivaalin ohjelmaan kuului Tarton Johanneksen kirkossa järjestetyn yhdeksän konsertin lisäksi kuusi konserttia Saarenmaalla ja yksi Peipsijärven Piirissaaressa.

Perinteet ja poikkitaiteellisuus ovat avainsanoja festivaalin nimen taustalla. Festivaalin perustajan ja taiteellisen johtajan, säveltäjä Peeter Vähin mukaan festivaalin uusi nimi nousi ensimmäisiä festivaaleja seuranneiden toimittajien ja musiikkitieteilijöiden toteamuksesta, että festivaalin ilmapiiri ja ohjelmisto muistuttavat Hermann Hessen samannimisen romaanin keskiössä olevaa Lasihelmipeliä.

Hessen poikkitaiteellisessa ja historiallisilla kerrostumilla leikittelevässä universalistisessa roolipelissä on kyse perinteiden kunnioituksesta ja syvällisestä paneutumisesta omaan erikoisalaansa kaukana ympäröivästä, muuttuvasta maailmasta. Lasihelmipelin säännöt viistävät buddhalaisia meditaatiotekniikoita sekä renessanssi- ja barokkimusiikin satsioppia integroituna pastissi-improvisaatioon. Peli on eräänlainen skolastinen Dungeons & Dragons, jota pelataan Bachin fuugatekniikoilla eri taiteenlajien terminologioita ja metodeja nasevasti yhdistellen.

Nimi luo odotuksia, mutta yhtymäkohtiakin löytyy. Kuin Hessen Castalia konsanaan, Tartto on Viron intellektuaalinen keskus. Klaaspärlimängin ohjelma painottuu Arvo Pärtin ja Pēteris Vasksin kaltaiseen perinnetietoiseen nykymusiikkiin sekä romanttiseen ja vanhaan musiikkiin. Tarton ja Tallinnan välillä järjestettävä Afekt -festivaalin profiloituu puolestaan enemmän kokeelliseen ja moderniin nykymusiikkiin. Festivaalin ainoa kantaesitys, jota en valitettavasti ehtinyt kuulemaan, oli nuoren Marianna Liikin Beethovenin 3. pianosonaattiin perustuva Thirsteth for Light. Muut festivaalin säveltäjät olivat miehiä.

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

 

Jutun kirjoittaja, säveltäjä Lauri Supponen teki matkaa polkupyörällä.