Sinfonista perinnettä uusin ja uusvanhoin sävyin

Sisäinen energia ei tunne ikää, todisti Martha Argerich, 80, soitollaan.

Hyvä musiikkifestivaali yhdistää uutta ja perinteistä tarjontaa, omaa ohjelmistopolitiikkaa ja tähtisolistien gloriaa niin, että kaikesta syntyy toisiaan ruokkiva kokonaisuus. Muskfest Berlinissä kohtasivat periodiorkesterit, kantaesitykset ja sinfonisen maailman huiput.

 

Tähtivieraiden saralla Musikfestin odotetuimpia tapahtumia oli pianon grand old ladyn Martha Argerichin esiintyminen. Hän soitti ensin kaksi duokonserttia ja sitten Schumannin pianokonserton lapsuudenystävänsä Daniel Barenboimin kanssa.

Argerich vietti kesällä 80-vuotisjuhliaan täydessä työn touhussa. Hänen ympärilleen rakentui mm.  kokonainen festivaali Hampurissa. Pianistin sisäisestä energiasta ei ole kadonnut hitustakaan, mutta niinkin inhimillinen asia kuin esiintymisjännitys on vaivannut, ja hän on tullut tunnetuksi peruutuksistaan hermojen pettäessä. Monelle muusikolle lienee lohduttava tieto, ettei tämän tason tähtikään ole asiasta päässyt eroon – kuten ei itse Vladimir Horowitzkaan aikoinaan.

Argerich onkin tämän vuoksi sanonut hyvästit soolokonserteille ja keskittynyt tekemään kamarimusiikkia ja jossain määrin konserttoja hänelle tuttujen ja luotettujen muusikoiden kanssa. Luganon festivaalista on muodostunut suoranainen Argerich & Friends -tapahtuma. Itselläni on ollut huono tuuri, kun useampi yritys kuulla häntä on päätynyt peruutukseen. Sitäkin suurempi elämys oli, kun se vihdoin toteutui Barenboimim johtaman Staatskapelle Berlinin konsertissa.

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi