RSO:n kamarikonsertin keskivaiheen piinana (soitin)tekniset ongelmat

RSO:n lyömäsoittaja Jerry Piipponen työpaikallaan. Kuva peräisin Rondon 4/2020 artikkelista “Kapuloita kalvoon”. © Heikki Tuuli

Arvio: RSO:n kamarikonsertti 15.4.2020. Kazutaka Morita, Yaoki Nasuda, Jani Niinimäki, Jerry Piipponen, lyömäsoittimet; Christoffer Sundqvist, klarinetti, Emil Holmström, piano. Zinovjev, Brahms, Miki.

Radion sinfoniaorkesterin muusikoiden sekä freelance-pianisti Emil Homströmin eilinen radio- ja verkkolähetys Musiikkitalon salista rakentui kauniin symmetrisesti: alun ja lopun lyömäsoitinteosten viereen oli aseteltu Johannes Brahmsin myöhäisteoksiin kuuluneet kaksi sonaattia klarinetille ja pianolle op. 120, joiden välissä puolestaan kuultiin hieman näitä edeltäneet lyhyehköt soolopianoteokset Intermezzo A-duuri ja Romanssi F-duuri, molemmat opuksesta 118.

”Kommentoivana preludina” sonaateista ensimmäiselle, f-mollissa liikkeelle lähteneelle, toimi Sauli Zinovjevin Sospirando 1: Awake. Lyhyehkö teos oli Kurtág-mainen vähäeleinen intervallien ja dialogiroolien tutkielma, jossa Jerry Piipposen ja Jani Niinimäen soittamat marimba ja vibrafoni vuoroin toimivat kuin toistensa kaikuina ja täydentäjinä. Roolien vaihtuessa tulivat mukaan vispilöillä sykettä raksuttavan kellon tavoin luoneet symbaalit reunustamaan ennustamatonta sointukulkua. Äkkipysähdyksen jälkeen teos päättyi lyhyeen alkutunnelman kertaukseen.

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi