RSO ja Adès erkanivat eri aallonpituuksille, mutta kohtasivat oivaltavan ohjelman lopussa

Thomas Adès © Brian Voce

Perinteisen alkusoitto–konsertto–sinfonia -kaavan rikkominen sinfoniaorkesterin konsertissa herättää aina keveästi mielenkiinnon, ja parhaimmillaan nimenomaan hyvä ohjelmasuunnittelu voi tehdä hyvästä konsertista erinomaisen. Siksi brittiläisen säveltäjä-pianisti-kapellimestari Thomas Adèsin oivaltava metafysiikan, tuonpuoleisen ja kuoleman ympärillä pyörivä neljän teoksen ohjelma vailla konserttoa tai sinfoniaa nosti kiinnostavia odotuksia.

Konsertin avauskappale, György Kurtágin kolmiminuuttinen, sävellyksellisesti hyvin pelkistetty nimihirviö Ligatura – Message-Hommage à Frances-Marie Uitti (The Answered Unanswered Question) op. 31b oli kahden sellon ja kahden viulun kamarimusiikkia, joka nimensä vastaisesti herätti enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Selloparin neliääniset fraasit saivat heijastuksensa parvelta soittaneilta viuluilta, ja asetelmaa korostettiin suuntaamalla soittajiin spotit muuten pimeässä salissa.

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

Santeri Kaipiainen