Minimalia kulki kiinnostavan ja lattean välillä – Innasen improvisaatio oli illan huikea päätös

© Arttu Hurme

Arvio: Minimalia II Suvilahden Tiivistämössä Helsingissä 12.10.2019. Kreeta-Julia Heikkilä ja Siljamari Heikinheimo, viulut; Jakob Dingstad, alttoviulu; Samuli Peltonen, sello; Mikko Innanen, saksofonit. Adams, Reich, Yli-Salomäki, Glass, Innanen.

Kreeta-Julia Heikkilän luotsaama Minimalia-konserttisarja, jota myös sivuttiin hänen lokakuisessa Rondon henkilöhaastattelussaan, viettää nyt toista toimintavuottaan. Suvilahden alueella sijaitseva Tiivistämö on mittasuhteiltaan intiimimpi sali kuin aiempi Konepajan Bruno, mutta väkeä olisi silti mahtunut lisääkin: kiintoisasta konseptista huolimatta oli ultraviolettivaloilla kirkastettujen psykedeelisten visuaalien lomassa paikalla vain noin kolmisenkymmentä kuulijaa.

Laadusta ei väenvähyys kuitenkaan johtunut, nimittäin Heikkilän, Siljamari Heikinheimon, Jakob Dingstadin ja Samuli Peltosen kvartetti soitti tarkalla ja monipuolisella kovatasoisten ammattilaisten otteella. John Adamsin sarjasta John’s Book of Alleged Dances esitetty lyhyt Rag the Bone, “tanssi vailla olemassaolevia askelia”, oli kepeän svengaava soittajien vuorottelu keskenään ja ääninauhan perkussiivisen preparoidun pianon kanssa. Miksolyydistä henkeä huokuneessa melodiikassa oli aistittavissa tunnelmia bluegrassin sun muiden Yhdysvaltojen kansanmusiikkien parista.

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi