Kraftin ja Auran yhteisilta oli järistyksenomainen harvinaisuus, joka sekä vaati että antoi paljon

Radion sinfoniaorkesteri. © Veikko Kähkönen

Arvio: Voima. Radion sinfoniaorkesteri, Hannu Lintu, kapellimestari; Magnus Lindberg, piano; Tuomas Lehto, sello; Giuseppe Gentile, klarinetit; Kazutaka Morita, Naoki Yasuda, lyömäsoittimet; Juhani Liimatainen, elektroniikka. Lindberg. Musiikkitalo 25.10.2019.

Vaikka RSO:n järjestyksessään toinen orkesterifestivaali jatkuu vielä ensi viikon torstaihin, voi sen dramaattisena huipentumana pitää eilisiltaa, jolloin esitettiin festivaalin tämän vuoden säveltäjäkeskiössä olevan Magnus Lindbergin (s. 1958) Kraft ja Aura. Niiden kuuleminen samassa konsertissa on jo itsessään jotain hyvin poikkeuksellista. Molemmat vaativat isoa sinfoniaorkesteria, Kraft vielä enemmänkin, ja esityskestojenkaan suhteen ei konserttiin mahtunut mitään muuta.

More is more, kuului aikanaan kitaratiluttaja Yngwie Malmsteenin mattinykäsmainen lause, ja vuonna 1985 valmistunut Kraft – ”voima” – huokui juuri tätä tunnelmaa. Lindberg oli tuolloin 27-vuotias, pahamaineisessa rocktähtien kuoliniässä, ja asuinpaikkansa Länsi-Berliinin punkin, industrialin ja kokeellisen musiikin skenessä uitettu. ”Olin sen ikäinen, että oli tehtävä jotain extravaganzaa”, mainitsee Lindberg ohjelmalehtisessä, ja tästä intuitiivisesta kukkoilusta kohosi 1900-luvun lopun merkittävimpiin suomalaisteoksiin kuuluva Kraft. Se pyrkii yhdistämään sekä primitiivisen ja kompleksin, käyttäen Stravinskyn Kevätuhria esikuvanaan, mutta on sukua myös myöhäisromantiikan isojen orkesterien megalomanialle.

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi