HKO:n amerikkalaiskattaus ei aivan puhjennut hurmaavuuteen

Tähtiviulisti Chloë Hanslip ei valitettavasti Helsingissä yltänyt 13 vuoden takaisen levytyksensä mestaritunnelmiin. © Kaupo Kikkas

Mainion Järnefelt-kinokonsertin varaslähdön jälkeen Helsingin kaupunginorkesteri palasi keskiviikkona 9. tammikuuta kauden angloamerikkalaisen teeman äärelle. Virolaiskapellimestari Risto Joostin johdolla orkesteri keskittyi amerikkalaissäveltäjiin, ja erityisesti hieman tuntemattomampiin teoksiin.

Illan alkusoittona toimi Charles Tomlinson Griffesin alun perin pianolle säveltämä Valkoinen riikinkukko, joka sai orkesterikantaesityksensä vuonna 1919, vain neljä kuukautta ennen kuin espanjantauti vei 35-vuotiaan säveltäjän hengen. Euroopassa opiskelleen Griffesin innostus impressionismiin ja romantiikkaa eksoottisempiin sointiväreihin oli voimakkaasti läsnä: alkutahdit huokuvat Debussyn Faunin iltapäivää. Hämyisten tunnelmien äityessä crsecendoiksi oli kenties läsnä tunnelmallista hengenheimolaisuutta myös Sibeliuksen tunnetuihin luontosävelrunoihin, vaikkakin Griffesin luonto huokui enemmän subtrooppisen vyöhykkeen seisovaa kosteaa ilmaa. Tietty gallialainen dekadenssi kuitenkin sävelkielestä puuttui, ja kokonaisvaikutelma jäi kakkosluokan impressionismiksi, vaikka Joost johtikin hiljaiset sävyt mainion raukealla, hidasteisella otteella.

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

Santeri Kaipiainen