Eötvösin omat teokset toimivat – kaikki niiden jälkeen tuntui loppukevennykseltä

Leticia Morenon soittoa leimasi romanttishenkinen intensiivinen ote. © Omar Ayyashi

Arvio: Alle vittime senza nome. Helsingin kaupunginorkesteri, Leticia Moreno, viulu, Péter Eötvös, kapellimestari. Musiikkitalo 23.10.2019.

Helsingin kaupunginorkesteri sai tällä viikolla vieraakseen unkarilaisen säveltäjä-kapellimestari Péter Eötvösin, joka kuuluu siihen harvinaiseen molemmilla aloilla arvostettuun luokkaan. Luontevasti Eötvös toi ohjelmaan kaksi omaa isompaa teostaan. Toissa vuonna kantaesitetty Alle vittime senza nome, ”Nimettömille uhreille”, on yhteiskunnallisesti kommentoivia teoksia aiemminkin tehneen Eötvösin huomionosoitus Välimereen hukkuneille ja hukkuville pakolaisille. Kolmiosainen teos koostui pääosin kuin käynnistyvistä ja pysähtyvistä orkesteriblokeista, joita sitoivat toisiinsa harvalukuisempien soittimien – tummasävyisten soolojousien, lyömäsoittimien ja puupuhaltimien – osuudet hieman vanhan musiikin soolo–tutti-vastakkainasettelun tapaan. Alun maltillinen, muunteleva toisteisuus vaihtui keskiosassa dramaattisempaan orkesterijyrään, jossa hädän ja vaaran tunteet velloivat enemmän. Signaalinomaiset, efektoivat vasket sekä putkikellot, kuin kirkonkellojen soitto vainajille, toistuivat motiiveina läpi teoksen.

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi