Bancroftin ja Tapiolan partnerikauden avajaisissa teemana uusien suuntien taitteet

Ryan Bancroft © Ben Ealovega

Arvio: Tapiola Sinfonietta, Espoon kulttuurikeskus 24.9.2021. Ryan Bancroft, kapellimestari, Sharon Bezaly, huilu. Lutosławski, Fagerlund (ke.), Schumann.

Tapiola Sinfonietta poikkeaa muista suomalaisista orkestereista siinä, ettei sillä ole ylikapellimestaria tai yksittäistä taiteellista johtajaa. Sen sijaan orkesterilla on useampi samanaikainen taiteellinen partneri sekä kausittainen residenssitaiteilija. Tuoreimpana orkesterin taiteellisena partnerina aloitti tällä kaudella yhdysvaltalainen kapellimestari Ryan Bancroft, jonka partneriuskauden avajaiskonserttiin oli tilattu tuoreelta residenssitaiteilijalta, säveltäjä Sebastian Fagerlundilta (s. 1972) huilukonsertto Terral.

Ohjelman avasi 1900-luvun uusien suuntien näyttäjiin kuuluneen Witold Lutosławskin (1913–94) Jeux vénitiens eli Venetsialaiset pelit (tai leikit). Lutosławski eläessään tähdensi, ettei hän liittänyt teoksen nimeä mihinkään entuudestaan olemassa olevaan kulttuuriseen käsitteeseen: teos sai kantaesityksensä Venetsiassa, ja ”leikit” tai ”pelit” viittaavat yksinomaan teokseen itseensä. Lutosławskille teos oli osa irtiottokautta hänen aiemmasta, folkloristiikan värittämästä sävelkielestään, ja sisälsi John Cagen inspiroimaa ”aleatorista kontrapunktia” – jaksoja, joissa muusikot saivat soittaa annettua sävelmateriaalia rytmisesti toisistaan irrallaan, luoden joka esityskerralla erilaisia sointimassoja.

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

Santeri Kaipiainen