Arvio: Sirkusmainen spektaakkeli luostarissa

Rakastavaiset Hanne ja Lucas (Alfia Kamalova ja Juhan Tralla) laulavat syksyn elonkorjuuajasta. Hannen isä Simon (Marcin Bronikowski) taustalla keinussa. © Tiit Mõtus / Birgitta Festival

Tallinnalainen Birgitta-festivaali esittää joka vuosi kirkkomusiikkiteoksen, josta tehdään enemmän kuin konsertti: teatterimainen spektaakkeli, joka esitetään vain kahdesti. Viime vuonna vuorossa oli Mozartin Requiem, tänä vuonna Haydnin Vuodenajat. Esiintymispaikkana toimivat vuonna 1407 perustetun birgittalaisluostarin rauniot, joiden sisälle on rakennettu toimiva konserttisali.

Harvemmin esitetty Vuodenajat on pitkä oratorioteos, joka kertoo luonnon liikkeistä ja ajan kierrosta, sekä niiden vaikutuksista ihmisiin. Kristillisyys on huomattavasti vähemmän mukana kuin säveltäjän kuuluisammassa Luominen-oratoriossa. Solisteina eivät laula enkelit, vaan paimen Simon, hänen tyttärensä Hanne ja tämän mielitietty Lucas.

Teos on kuin kutsu elämään sopusoinnussa luonnon ja sen kiertokulun kanssa. Sanoma sopiikin muistutuksena aikaan, joka korostaa teknologiaa, kiireistä suurkaupunkielämää ja luonnonvaroja nakertavaa kertakäyttökulttuuria. Haydn itse mainitsi uskonnollisena miehenä lempiteoksekseen Luomisen, mutta Vuodenajat on aina ollut arvostettu. ”Musiikki ei oikeastaan kerro vuodenajoista, vaan siihen on kirjoitettuna koko maailma”, on lausahtanut sir Simon Rattle.

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

Birgitta-festivaali, Tallinna, 5.8.2017 klo 19
J. Haydn: Vuodenajat
Alfia Kamalova, sopraano
Juhan Tralla, tenori
Marcin Bronikowski, baritoni
Tallinnan Kamariorkesteri, joht. Risto Joost
Poznań Grand Theatre Ballet Company