Arvio: Rohkea Suomi-tarina hehkui tinkimättömyyttä

Susanna Mälkki loi vahvan jatkumon harvoin kuullusta suomalaisesta orkesterimusiikista. Kuva: Stefan Bremer

Nyt se alkaa: joulukuun alussa orkesterit lataavat tiskiin h-hetkeä varten säästetyt Suomi100-makupalat. Helsingin kaupunginorkesteri soittaa toki ensi perjantaina perinteisen Sibeliuksen-päivän konserttinsa, mutta sitä ennen oli luvassa Suomi100-erikoinen. Erikoinen se kirjaimellisesti oli, mitä hienoimmalla tavalla: Susanna Mälkki ei halunnnut juhlistaa suomalaista musiikkia tuttuuden keinoin, ja kantaesitysjuhlinta oli puolestaan jätetty RSO:lle. Oli erittäin rohkea ratkaisu koota tällainen konsertti vailla yhtä ainutta suosikkiteosta – ainoa hieman tunnetumpi teos oli Aarre Merikannon Olympiafanfaari. Tätähän Suomi100-musiikkiin nyt kaivataan: konsertti, joka kaivaa suomalaisen musiikin tarinasta toisenlaisia puolia ja leväyttää korville jotain uutta ja jännittävää. Mälkki oli koonnut kronologisesti virtaavan jatkumon lyhyistä orkesteriteoksista, johon jännitettä toivat Hannu-Pekka Björkmanin ja Krista Kososen lämmöllä tulkitsemat suomalaiset runot.

Tarina lähti liikkeelle 20-luvulta. Mälkki nappasi kiinni RSO:n tällä kaudella omaksi ottamiinsa suomalaismodernisteihin ja marssitti alkupuolelle nautinnollisen annoksen 20–30-lukujen suomalaista uutta musiikkia – mutta ei Suurkaupungin valoja tai Kuutamoa Jupiterissa, jotka monesti vedetään esiin kun halutaan tuoda valoa Sibeliuksen varjoon. Ernest Pingoud’n Profeetta (1921) ja Väinö Raition Fantasia estatica (1921) ovat orkestroinniltaan hieman karkeita mutta olemukseltaan äärimmäisen mielenkiintoisia teoksia, jotka hohkasivat laajenneen tajunnan intomielisyyttä. Vastapainoa toi Uuno Klamin eksistentialistinen Lear-alkusoitto (1937).

Sibeliusta ei silti unohdettu: avausteoksena oli harvinainen, hurmaava pastoraalikappale Autrefois (1919/23). Se jäikin ainoaksi nostalgianvilaukseksi, eräänlaiseksi olipa kerran -aloitukseksi, jonka jälkeen fokus oli tukevasti modernissa eetoksessa.

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

Auli Särkiö-Pitkänen

Musiikkitalo 1.12. klo 19
Helsingin kaupunginorkesteri, joht. Susanna Mälkki
Hannu-Pekka Björkman ja Krista Kosonen, esiintyjät
Ohjaus Johanna Freundlich

Valot Antti Silvennoinen
”100 vuoden itsenäisyys”

Istumapaikka: E-katsomo permannon sivustalla