Arvio: Ooppera joukkoampujasta läpivalaisee yhteiskunnan ja psyyken

Videolavastus oli elimellinen osa Maailmantappaja-oopperaa. Kuva: Tani Simberg

Nainen on piiloutunut peitoista tehtyyn majaan läppärinsä ääreen, mutta videokamera kurkistaa sinnekin ja tuo kaiken näytölle yleisön eteen. Miten hän pusertaa Hello Kitty -nuken muovipussiin ja ottaa sen kanssa selfien. Ja miten hän katsoo uudestaan ja uudestaan vanhaa mustavalkofilmiä lapsesta, joka sysätään pois äitinsä luota. Lopuksi, juuri kun haluaisimme taputtaa, nainen alkaa puhua yksitoikkoisella äänellä tuosta videosta. Ääni muuttuu lauluksi: ”Kun sen katsoo tarpeeksi monta kertaa, se ei enää tunnu miltään.”

Heinz-Juhani Hofmannin uusi monologiooppera Maailmantappaja kaivautuu joukkomurhaajan tajuntaan. Se piirtää kaaren äärimmäiseen väkivallantekoon johtavista ajatuskuluista. Se kysyy ja paljastaa, muttei kauhistele tai mässäile. Torstaina WHS Teatteri Unionissa kantaesitetty teos jatkaa Hofmannin vahvaa linjaa: vaikeiden aiheiden käsittelyä, traumaattisten lapsuuskokemusten pohdintaa ja naisäänen vokaalista äärimmäisyyttä.

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

Auli Särkiö-Pitkänen

Heinz-Juhani Hofmann: Maailmantappaja WHS Teatteri Unionissa 21.1. klo 19 (ensi-ilta 18.1.)
Ohjaus: Jaakko Nousiainen
Videolavastus: Eetu Lipponen
Esiintyjä: Annika Fuhrmann
Varjo Ensemble, joht. Taavi Oramo:
Turkka Inkilä, huilu
Saara Olarte, harppu
Kari Olamaa, viulu ja alttoviulu
Johanna Tarkkanen, sello