Arvio: Meidän Festivaalin kakkospäivä sisälsi koti-iltamia ja aktivismia

Ingfrid Breie Nyhus soittaa Sibeliusta Sibeliuksen flyygelillä. © Maarit Kytöharju

Meidän festivaalin toinen päivä Järvenpäässä ja Tuusulassa oli rakennettu Sielu-teeman alaosaston Kasvit ja eläimet ympärille. Päivän ensimmäinen ohjelma keskittyi kasveihin: Sibeliuksen kotitalossa Ainolassa kahteen kertaan esitetty (ja molemmilla kerroilla loppuunmyyty) konsertti sisälsi niin porkkanoita, metsän ekosysteemiä kuin puitakin.

Gabriella Smithin Carrot Revolution (2015) sai säveltäjän esittelypuheessa avaimekseen maalari Paul Cézannen sanat: ”Tulee päivä, jolloin yksi ainoa porkkana, jota raikkaasti katsotaan, aloittaa vallankumouksen.” Vähintään pienimuotoisemman järistyksen teos tarjoili. Kamus-kvartetin alkutahdit yhdistelivät napakkaa rytmiikkaa ja jousten laajennettuja tekniikoita raikkaan riemastuttavasti. Kappale kehittyi villiksi yhdistelmäksi transatlanttista kansanmusiikkiestetiikkaa, riffejä ja grooveja sekä popmusiikin välittömyyttä, jotka taipuivat saundin ja tonaliteetin mikrotasolla aivan joksikin muuksi. Välistä pilkotti niin Steve Reich –assosiaatioita kuin Owen Pallettin tai Animal Collectiven indie-sävyjä muistuttavia asioita. Tematiikan rapsodisuus ja nopea vaihtuvuus jäi kuitenkin harmittamaan, kun nautittavaa informaatiota olisi voitu kehitellä pidempäänkin ja luoda selkeämpi juoni. Se oli kuitenkin sivuseikka – kappaleen olisi halunnut kuulla heti uudelleen peräjälkeen. Kamus-kvartetin soitto oli yhtenäistä ja toverillista.

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

Santeri Kaipiainen