Arvio: Kovaa peliä vastaanottokeskuksessa

Carmen (Ivana Srbljan) tietää mitä haluaa, mutta Don José -raukkaa (Sam Furness) pelottaa. © Iida Liimatainen

Joka toinen vuosi oopperan tuottanut Jyväskylän Ooppera on yleensä kerännyt solisteikseen nuoria, mutta jo kokeneita laulajia sekä Suomesta että ulkomailta. Tämä nähtiin jo viimeksi esitetyssä Don Giovannissa. Ei hassumpi toteutus sekään, mutta Carmen on kokonaisuutena puolestaan vielä piirun verran mielikuvituksellisempaa sorttia.

Joskus pienten oopperoiden produktiot saattavatkin olla isojen talojen tuotantoja mielenkiintoisempia, kuten nyt, sillä ohjaaja Erik Söderblom on siirtänyt Carmenin osin Aki Kaurismäen maailmaan. Kun tarinassa on jo valmiiksi selvä yhteys elokuvaan Laitakaupungin valot, niin siitä on hyvä jatkaa. Puvustuksessa mustat solmiot, valkoiset paidat ja nuhjuiset nahkatakit ovat kuin Kauas pilvet karkaavat -klassikosta. Täysin kaurismäkeläistä tulkintaa tulisesta oopperasta ei sentään saa irti, vaan näyttelemisen jäykkä ilmeettömyys on onneksi jätetty pois.

Carmen (Ivana Srbljan) on turvapaikanhakija suomalaisessa vastaanottokeskuksessa ja Sevillan aurinko vain julisteen innoittama keskuksen vartijoiden lomaunelma. 

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

1 KOMMENTTI

  1. Srbljanin ja Furnessin äänet ja uskottava näytteleminen olivat koskettavaa, suurenmoista kuunneltavaa ja katsottavaa; suhde ja tarina vaikutti todelta! Henkilöohjaus heidän kohdallaan meni aivan nappiin. Torikan Escamillo oli yhden eleen ja asenteen vitsi, kerran mainio, toistuessaan vitsi vanheni nopeasti. Koomisen hahmon löydyttyä henkilöohjaus oli unohtunut. Torikan ääni jää oudosti rullaamaan pään ja suun sisään eikä projisoidu ulos; olisin huolissani tästä. Mielenkiintoista, että vaikka Torikka laulajana on selvästi kesken kehityksen, häntä tosi-tv suosion vuoksi tarvitaan: Jyväskylän esitykset myytiin loppuun nopeasti. TV:n fanit saivat kevyttä fanitettavaa.