Arvio: Judith Weirin lauluissa pieni on suurta

Judith Weir vieraili Suomessa nyt kolmatta kertaa. Kuva: Kauko Niemi
Judith Weir vieraili Suomessa nyt kolmatta kertaa. Kuva: Kauko Niemi

 

Brittisäveltäjä Judith Weir tunnetaan tarinankertojana, joka voi tiivistää verisen viikinkisaagan 12-minuuttiseksi sooloksi ja rakentaa yksinkertaisesta kansantarinasta monumentaalisen oopperan. Kaksi vuotta sitten hänet nimitettiin Ison-Britanninan kuningashuoneen hovisäveltäjäksi (master of the Queen’s music) ensimmäisenä naisena kunnianimen lähes 400-vuotisessa historiassa. Nyt oli mahdollisuus tutustua oopperasäveltäjänä tunnetun Weirin laulumusiikkiin, kun sopraano Margit Tuokon kokoama ensemble toteutti Helsingin Konservatorion salissa kattavan läpileikkauksen Weirin vokaalituotannosta säveltäjän itsensä läsnäollessa.

Skottilaissyntyisen Weirin sävelkieli on läpikuultavaa, lineaarista ja pelkistettyä, mutta unelmoivan kauniin pinnan alla on vakavia viestejä. Konsertin lauluteokset vuosilta 1979–2008 avasivat Weirille tyypilliseen tapaan värikkään ja mielikuvituksellisen maailman, jossa kiidettiin muinaisen Kiinan viisauksista historiallisille sotatantereille, mystiseen Skotlantiin tai Grimmin satujen maailmoihin. Väkivallan järjettömyys toistui monessa laulussa, vaikka päältäpäin tunnelma oli kepeä.

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi