Arvio: Huippusolistien nuorekas Traviata

Violetta (Anna Denisova) ja Alfredo (Alex Kim) kokevat onnen hetkiä yhdessä. © Tiit Mõtus /Birgitta Festival

Tallinnan Birgitta-festivaali jatkui klassikolla. Verdin La Traviata saattaa tilastojen mukaan olla vieläkin olla maailman esitetyin ooppera, mutta aina liikuttava musiikiltaan. Tuodakseen siihen jotain uutta esittäjien on joko oltava erittäin hyviä tai toteutuksen uudenlainen.

Jälleen vanhassa luostarissa esitettävä, Birgitta-festivaalin nuorekas toteutus oli tällä kertaa siirretty 2010-luvulle. Kun yläluokan bilehileet kokoontuvat juhliin, heidän asunsa on koottu sekalaiseen tyyliin supersankareiden, parittajien ja seksityöläisten puvuista. Juhlien sielu, kurtisaani Violetta on puettu erottuviin kultaisiin sävyihin. Eikä tauti, josta hän kärsii ole tuberkuloosi, vaan huumeriippuvuus. Alfredo on saanut hyvälle pojalle tyypillisesti ylleen vaalean puuvillaisen paidan ja housut.

Vanhaa maailmaa edustaa vain Alfredon isä, Giorgio Germont valkoisissa, 1900-luvun alkuvuosikymmenien vaatteissaan. Isä ei voi hyväksyä poikansa suhdetta kurtisaaniin ja tietää, etteivät sitä voi sietää voi myös monet muut. Loppu on, kuten monet tietävät, oopperarakkautta dramaattisimmillaan. Virossa hyvin tunnettu näyttelijä-ohjaaja Anu Lamp oli tuonut kuoleman häilymään iloisten juhlien taustalle heti alusta lähtien. Pahaenteisen alkusoiton aikana nähdään Giorgio Germont kävelemässä hautuumaalla, harsojen peittämien ihmispatsaiden joukossa.

Madis Nurmsin yksinkertaisen tyylikäs lavastus koostui Violetan suurilla kuvilla täytetyistä valkoisista seinistä ja portaista. Ratkaisu korosti myös Verdin omaa Violettaa, joka inspiroi säveltäjän Alexandre Dumas’n Kamelianaisen ohella Traviatan pariin.

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

Birgitta-festivaali, Tallinna, 8.8.2017 klo 19
G. Verdi: La Traviata
Anna Denisova, sopraano
Alex Kim, tenori
Ilja Silchukov, baritoni
Erki Pehk, kapellimestari
Kaunaksen valtiollisen musiikkiteatterin kuoro, orkesteri ja solisteja