Arvio: Huippulaatukin sai säröjä Meidän Festivaalin tiistaissa

Pekka Kuusisto, Malin Broman, ja Mozartin duo viululle ja alttoviululle. © Maarit Kytöharju

Meidän Festivaalin kolmannen päivän teema oli Koneet; ensimmäinen kahdesta samalle teemalle omistetusta päivästä. Ensimmäiset kaksi konserttia saman ohjelman ympärillä pidettiin maanantain tapaan hyvin rajoitetun paikkamäärän taiteilijakodissa, tällä kertaa vastikään museoksi avatussa Eero Järnefeltin Suvirannassa, ja iltakonsertti jälleen Kallio-Kuninkalan Leonora-salissa. Festivaalin etenemisen myötä alkoi hahmottua väistyvän taiteellisen johtajan Pekka Kuusiston aiemmista vuosista poikkeava lähestulkoon jatkuva läsnäolo konserttiohjelmassa. Vaikka aiemman hillityn taka-alalla toimimisen jälkeen on Kuusiston halu nousta tiheämmin estradille ymmärrettävää, leijuu sanapari Minun festivaali jossain tajunnan laitamilla.

Suvirannan konsertissa alkoi kuulua tämä ison ohjelmistopalan haukkaamisen hinta, ja sen paljasti Wolfgang Amadeus Mozartin Duo viululle ja alttoviululle G-duuri K423. Kuusiston ja Malin Bromanin keskeinen kommunikaatio oli leikkisää ja hymyilevää, ja läsnäolo yleisölle mainiota, mutta kristallinkirkas näky kappaleen ytimestä ja siitä jostain ominaisimmasta puuttui. Bromanin linjat olivat enemmän totuttua klassista esitystapaa kuin Kuusiston pelimannimainen rempseys, mutta ongelmallisuus ei ollut tutun ja poikkeavan tulkinnan ristiriidassa, vaan tunteessa rutiininomaisesta vedosta, biisistä muiden joukossa, joka olisi todennäköisesti noussut viulutaiteilijan ainoana esityksenä kirkkaaseen huippuun.

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi

Santeri Kaipiainen