Tanssi on ajattelua ja etsimistä

 

 

Kansallisbaletissa esitetty Kullervo kuuluu Tero Saarisen suurimpiin töihin. © Sakari Viika

 

Hannele Jyrkkä: Etsijä – Tero Saarisen tie nykytanssin huipulle. 207 s. Siltala.

Tero Saarinen ei ole sellainen tyypillinen tanssija-koreografi, jolla on vaikeuksia pukea ajatuksiaan verbaaliseen muotoon. Saarisen rönsyilevässä puheessa omaperäiset mielikuvat ja kielikuvat lentävät kiehtovina. Ne ovat alitajunnan virtaa, joka ei selitä puhki taiteen merkityksiä mutta avaa silmien eteen ohikiitävän hetken makuja samoin kuin fyysisiä tuntemuksia ja filosofiaa.

Hannele Jyrkän kirjan ansio onkin siinä, miten hän saa kirjattua Saarisen verbaliikkaa ja liitettyä sen oikeaan kontekstiin. Voi hyvin kuvitella, mitä tanssijat ovat saaneet vaikkapa hänen Morphed-teoksessaan toistamastaan motosta ”maa palaa, maa palaa”. Koreografiat eivät lähde tarkasta konseptista vaan kehkeytyvät harjoituksissa avoimuudelle ja intuitiolle tilaa jättäen. Saarinen on säilyttänyt 56-vuotiaaksi asti etsivän, jopa poikamaisen mielen.

Jyrkän kirja on onnistunut yhdistelmä normaalia elämäkertaa ja taiteenteon periaatteiden, teemojen ja käytäntöjen pohdiskelua. Hän pääsi seuraamaan keväällä 2019 ensi-iltansa saaneen Third practice -teoksen koko harjoitusprosessia. Nämä kuvaukset kulkevat läpi kirjan jatkokertomuksena, ja rinnalla käydään läpi Tero Saarisen uraa ja elämää.

Haluatko lukea koko artikkelin? Lisää lukuoikeuksiasi