Uuno Klami

Uuno Klami: Viulusonaatti (täyd. Eero Kesti), Andantino alttoviulusonaatista, Berceuse viululle ja pianolle, Pianokvartetto D-duuri. Esa Ylönen, piano, Essi Höglund, viulu, Eero Kesti, alttoviulu, Sirja Nironen, sello. Alba ABCD 460.

Virolahtelainen Uuno Klami kiinnostui kamarimusiikista lähinnä uransa alkupuolella, mutta toimivuudessaan teoksilla voisi olla enemmänkin käyttöä suomalaisessa konserttielämässä. Impressionistisesti vaikuttunut viulusonaatti (1920) on aiemmin kuultu fragmentaarisessa muodossa, mutta nyt finaalin on täydentänyt vakuuttavasti Eero Kesti. Essi Höglundin tulkinta sonaatista on linjakas, ja viululle ja pianolle sovitetussa Kehtolaulussa – alkuperäinen on hitaana osana Symphonie enfantinessa – olisi aineksia pieneksi hitiksi. Klamin alttoviulusonaatti (1920) on viulusonaatin sisarteos, jopa niin läheinen, että levylle riittää näytteeksi Eero Kestin soittama Andantino, josta ei otsikoinnistaan huolimatta puutu painokkuuttakaan. Myös kolmiosainen pianokvartetto D-duuri (1922) on ollut unohduksissa käsikirjoitussotkujen vuoksi. Tässä se soi dynaamisena ja päättäväisenä kotkalaismuusikoiden hienossa tulkinnassa. Esa Ylönen on kaikkien teosten taitava ja rytmisesti valpas pianisti sekä esitetekstin laatija.

Antti Häyrynen