Sergei Prokofjev

Sergei Prokofjev: Pianosonaatit nro 4, 7 ja 9. Alexander Melnikov, piano. Harmonia mundi HMM 902203.

Tämä on toinen osa Aleksandr Melnikovin pari vuotta sitten aloittamaan Prokofjevin sonaattien kokonaislevytykseen. Keskuksena on sonaateista tunnetuin, synkopoitujen rytmien esterataan (Precipitato) päättyvä seitsemäs (1942). Melnikov rakentaa sen samalla huolella ja maltilla, balettisella kimmoisuudella ja teräksisellä taituruudella kuin Prokofjevin kaksi muuta ”sotasonaattia” ensimmäisellä levyllä. Avausosan klassistinen viileys saa vastineen hitaan osan hauraasta kauneudesta. Finaalia soitetaan toisinaan roiskivalla sarjatulella, mutta Melnikov toteuttaa motorisen 7/8-osahurmion ilman slaavilaista takomiskilpaa.

Neljännen pianosonaattinsa (”Vanhoista nuottivihkoista”) Prokofjev tallensi mykkäfilmille peläten, että hänen sotkuinen soittonsa paljastuu, jos filmi katsotaan hidastettuna. Melnikovin soitto kestää läpivalaisun, ja hän tavoittaa koskettavasti kahden ensimmäisen osan sisäistyneen runouden ennen kuin kirmaa 1920-luvulle finaalissa.

Arvoituksellisena on pidetty myös Prokofjevin viimeistä, yhdeksättä pianosonaattia. Melnikov vangitsee sen pettävän yksinkertaisuuden ja kasvattaa teoksesta yhden säveltäjänsä henkevimmistä saavutuksista. Harmonia mundin äänitys on erinomainen.

Antti Häyrynen