Paganinia kuolemaa halveksien

Niccolo Paganini: 24 kapriisia sooloviululle. Alina Ibragimova, viulu. Hyperion CDA68366.

Paganinin kaksikymmentäneljä kapriisia sooloviululle ovat virtuoosidemonian ensyklopedia jossain teknisten taiturisuoritteiden, silmää kääntävien sirkusnumeroiden ja pimeyden voimia manaavan shamanismin rajalla. Konserteissa ja levylläkin kokonaisuutta kuulee harvoin, ja yleensä muutama valikoitu näyte seikkailee konserttien ylimääräisten numeroiden joukossa. Merkittävä joukko viulisteja on silti levyttänyt kaikki kapriisit, eikä nuotteja ole kantanut studioon yksikään soittaja, joka ei saisi kappaleita menemään. Näin on laita myös Alina Ibragimovan, joka Hyperionin ruudikkaasti äänittämällä levyllä saa Bellosio-viulunsa liekkeihin. Paganinin kapriisit nojaavat paradoksiin, jossa viulistin tähdättävä tekniseen täydellisyyteen, mutta samalla soitettava kuin ei piittaisi lopputuloksesta lainkaan.

Ibragimova panostaa paljon tuon kuolemaa halveksivan asenteen esillepanoon. Jossain mielessä on kyse viuluvirtuoosisuuden näyttämöllistämisestä. Soitto on ällistyttävän puhdasta, juoksutukset rapeasti eritteleviä ja äänen kvaliteetti haastavimmissakin tilanteissa horjumaton. Hän huomioi kapriisit romanttisen virtuoosityylin monumenttina, mutta vähemmän perinteisen samaistumisen kuin periodihenkisen havainnollistamisen kautta. Se korostuu ohjelmallisiksi luonnehdittavissa numeroissa ja kuuluu myös tunnollisesti toteutetuissa kertauksissa, jotka venyttävät kokonaisuuden kahdelle levylle. Siihen voi osasyynä olla myös paikoin maltilliset tempot, joista ei aktiivisen tulkintaotteen vuoksi ei synny varmistelevaa vaikutelmaa. Ne takaavat myös, että Ibragimovan soiton jokainen yksityiskohta kuuluu laserin kirkkaana.

Antti Häyrynen