Nikolai Mjaskovski

Nikolai Mjaskovski: Sellosonaatit 1-2. Aleksandr Glazunov: Kaksi kappaletta op. 20, Chant du Ménestrel. Andreas Brantelied, sello, Bengt Forsberg, piano. Naxos 8.573985.

Nikolai Mjaskovskin kaksi sellosonaattia (1911, 1948) ovat hiljalleen vakiintuneet osaksi sellistien ohjelmistoa. Ne haarukoivat venäläisen musiikin traditiota vallankumousta edeltävästä myöhäisromantiikasta toisen maailmansodan jälkeiseen neuvostoepiikkaan. ”Moskovan omaksitunnoksi” luonnehdittu Mjaskovski pystyi säilyttämään aikojen myrskyissä pohdiskelevan luonteensa, joka istuu hyvin sellomusiikkiin. Paulon kilpailut 2007 voittanut Andreas Brantelied heittäytyy muhkean selloäänen turvin slaavilaiseen itsetutkiskeluun, kamppailun ja nostalgian täyttämään melodisuuteen.

Toisinaan hänen tunneilmaisunsa on hiukan lyhytjänteistä, legatosta puuttuu levollisuutta ja kiihtymys kasvaa läikkyen fortissimoon. Rostropovitsille sävelletyssä toisessa sellosonaatissa ote tuntuu tasapainoisemmalta ja pianisti Bengt Forsbergin eleettömämpi eleganssi pääsee paremmin oikeuksiinsa. Glazunovin täysromanttiset pienoiskuvat, kaksi kappaletta op. 20 (1888) ja Minstrelin laulu (1900), kuulostavat vapautuneemmilta, salonkimaisia pastellikuvia ilman liikoja ilmaisupaineita. Mjaskovskin sonaatteihin kannattaa silti tutustua: ne ovat kuin Tshehovia sellolle.

Antti Häyrynen