Mozart

Wolfgang Amadeus Mozart: Pianosonaatit KV 280-281, 310 ja 330. Lars Vogt, piano. Ondine ODE1318-2.

Mozartin soittamisessa modernilla pianolla on aina haasteensa. Jonkin verran kosketusta ja sointia on säädettävä, mutta samalla on pidettävä huoli, että ilmaisussa on kaikki pelissä. Lars Vogt levytti Mozartin sonaatteja nuorempana Emi:lle, mutta Ondinelle tallennettu neljän sonaatin rypäs edustaa kypsempää ajattelua. Kaksi varhaista sonaattia (KV:t 280-281), tunteikas a-molli-sonaatti KV 310 sekä myöhäinen B-duuri-sonaatti KV 333 tarjoavat hyvän poikkileikkauksen säveltäjän sonaattitaiteesta.

Ainakaan Vogt ei arkaile soittaa nykypianoa täysitehoisesti, ja ote voi toisinaan tuntua vähän kolhivaltakin. Ärsyttävämpi on tapa pilkkoa eri taitteet ja hajauttaa kontrastit kauas toisistaan. Siten varhaisen B-duuri-sonaatin (281) Andante amoroso ei kuulosta erityisen rakastuneelta, ja sen vaihtuvat kohtaukset jäävät irrallisiksi. A-molli-sonaattiin Vogt valaa jyhkeää draamaa, jonka jännite uhkaa herpaantua ”laulavaksi ja ilmaisuvoimaiseksi” tarkoitetussa hitaassa osassa. Finaalista on nostettu näppärästi esiin kontrapunktinen liike. KV 333 on jäsennelty loogisesti, vaikka pienin (ja turhin) mikrosäädöin, mutta näkemys finaalin ”graziososta” (”suloisesti”, ”herttaisesti”) on aika germaaninen.

Antti Häyrynen